DIY: Kestopussi hedelmille ja vihanneksille

21. syyskuuta 2017

kestokassiwm-8 kestokassiwm-9 Mä kyllästyin. Nimittäin kauppojen välinpitämättömyyteen.

Mä asun sopivan kokoisessa kaupungissa. Tää ei ole liian iso, mutta täältä löytyy kaikki tarvittava. Meillä on prisma, K-citymarket, Kärkkäinen, Halpa-halli, Lidl, eri elektroniikkakauppoja, lukuisia huonekalukauppoja, sitäkin enemmän autokauppoja ja monia paikallisia yrityksiä. Siltikään niin suuri kauppaketju kuin prisma tai lidl ei anna asiakkaille mahdollisuutta valita muovipussin sijaan biopussia hedelmiä tai vihanneksia ostaessa. Eipä siis yllättänyt ettei myöskään kestopusseja ollut mahdollista ostaa.

Löysin oman Punaisen Ristin kestopussin K-citymarketista, jossa onneksi asiakkaille on tarjolla myös biopusseja. Koska kestopusseja ei ollut valikoimassa paria enempää, päätin ostaa vain yhden itselleni. Kipitin kestopussin kanssa kangaskauppaan ja yhdessä myyjän kanssa etsittiin mahdollisimman samanlaista kangasta. Valitsimme vallilan kallio -kangasta, mikä on kestopussin tavoin 100% polyesteriä. Lisäksi matkaan lähti nauhaa ja narukiinnikkeitä.
kestokassiwm-10
Kestopussin ompeleminen on helppoa myös heille, jotka harvemmin ompelukoneen ääressä istuvat. Jopa minä oon ompelukoneen ääressä aivan liian harvoin ja viime kerrastakin on jo puoli vuotta. Valmista kestopussia katsoessa huomaa, että pussista tulee ommella kaksi eri kohtaa: nauhalle väli ja pussin reunat.

Itse aloitin leikkaamalla kankaan kestopussien mallina käyttäen. Ostin omaa kangasta 150cm x 70cm, josta kestopusseja tuli yhteensä viisi. Nauhaa taas ostin kolme metriä, joten yhteen pussiin nauhaa tuli 60cm.
kestokassiwm-11 kestokassiwm-12
Kun olin leikannut palaset (kestopussin koko noin 30cm x 33cm), mittasin nauhalle sopivan välin (2,5cm) ja kiinnitin nuppineulat paikoilleen. Tämän jälkeen ompelin ensin suoraa ja sitten vielä siksakkia. Kun nauhojen paikat oli ommeltu, ompelin vielä reunat niin, että sain nauhan omalle paikalleen.

Hakaneulan avulla ujutin nauhan paikoilleen ja laitoin narukiinnikkeen. Lopuksi tein solmun, jotta narukiinnike ei irtoa paikaltaan. Ja tämän kaiken toistin vielä neljä kertaa, jotta kaikki pussit olivat valmiita :-)
kestokassiwm-13
Otin kuvan vielä pussista omenat sisällä. Pussista siis näkee, mitä asiakas on ostamassa eikä myyjän tarvitse arpoa, mitä pussin sisällä on. Kaupasta ostetusta kestopussista poiketen on oman tekemäni kangas sellaista materiaalia, että hintalappu pysyy pussissa kiinni ja irtoaa, kun tuote on maksettu. Näin erillistä hintalappulapuketta ei tarvinnut pussiin ommella.
kestokassiwm-14
Pussien hinta varmasti kiinnostaa, että oliko näiden tekeminen kannattavaa. Omiin materiaaleihin sain työntekijäalennusta, sillä ostin kyseiset kankaat kauppakeskuksesta, jossa olen töissä. Normaalihintaisena narukiinnikkeet maksoivat 0,80€, itse nauhaa kolme metriä 1,20€ ja 150cm x 70cm vallilan kallio -kangasta 13,23€. Normaalilla asiakkaalla ostokset olisivat siis maksaneet yhteensä 15,23€. Jos oman paikkakunnan kaupat eivät tarjoa mahdollisuutta ostaa itselle kestokasseja, ei mielestäni 15,23€ viidestä kestokassista ole ollenkaan paha hinta. Keskimäärin yhden pussin hinnaksi siis tulee 3 euroa. Luonto ja talous kiittää, kun pieniä muovisia hedelmäpusseja ei enää talouteen tule. Kestokassit kestävät pitkään ja ne on helppo kantaa mukana laukussa.

Punaisen ristin kestopussi maksoi kaksi euroa ja siitä kymmenen prosenttia menee Suomen Punaisen Ristin kotimaan toimintaan, joten ostamalla heiltä kestopussin tekee samalla hyvän teon. Kumpikin vaihtoehto on siis mainio, mutta valitettavasti kaikki kaupat eivät ymmärrä luonnon parasta eivätkä tarjoa valikoimassaan kestopussia.

Meikittömyys

19. syyskuuta 2017

meikittömyysvesileimattu Mä oon yks niistä lukuisista tytöistä, joka sai aikaisen murrosiän myötä vaikean aknen elämää täyttämään huonolla itsetunnolla ja monta vuotta kestävällä itsevihalla. Mun murrosikä alkoi näkymään ala-asteen neljännellä luokalla ja akne puhkesi noin vuosi siitä myöhemmin. Finnit ja epäpuhtaudet täyttivät otsan, leuan, selän ja rintakehän.

Ala-asteen ajan mulla oli otsatukka, mikä vaikeutti aknea, sillä murrosikäisenä hiukset rasvottu jo päivässä. Siitä syystä otsa oli pahimmassa kunnossa. Yläasteelle mentäessä seitsemännellä luokalla sain ammattilaiselta ohjeet, miten hoitaa ihoa. Silloin mua neuvottiin kasvattamaan otsatukka pois, jotta iho saisi hengittää.
meikittömyysvesileimattu-3
Kahdeksannella luokalla löysin meikit ja sen kautta aloin peittämään aknea, mikä oli varsinainen virhe. Sitä jatkui kuitenkin lukion toiselle luokalle asti, minkä jälkeen tulin laiskaksi meikkaamisen suhteen. Meikkiä kului ja pakkelit peittivät aknea. Abivuoden puolessa välissä päätin kuitenkin tehdä muutoksen, sillä en enää halunnut peittää itseäni meikkikerroksen alle.

Mä soitin normaalisti neuvolaan ja keskustelin, olisko mulla mahdollisuutta vaihtaa e-pillereitä niin, että saisin sellaiset, jolla akne lähtisi paranemaan. Sain ajan lääkärille ja kävin neuvolassa näyttämässä ihoa, minkä perusteella lääkäri vaihtoi mun pillereiden merkkiä. Mulla ei ole käytössä akneen määrättyjä pillereitä, vaan vähän normaalia vahvemmat e-pillerit. 
meikittömyysvesileimattu-4
Ensimmäinen kuukausi uusilla pillereillä teki ihosta kamalamman, mutta kuukauden jälkeen iho lähti paranemaan ja lopulta kaikki finnit katosivat. Lähdin siitä puoli vuotta myöhemmin suorittamaan varusmiespalvelusta, minkä vuoksi meikki jäi kokonaan pois käytöstä.

Vuosi ilman meikkiä sai mut hyväksymään itteni tän näköisenä ja nykyään pidän itteäni jopa kauniina ilman meikkiä. Näytän luonnolliselta ja aidolta. On harvoja päiviä, kun meikkaan normaalisti, eli laitan meikkivoidetta, puuteria, ripsaria, teen kulmat ja rajaukset. Pääsääntöisesti en laita kasvoihin mitään, mutta satunnaisesti laitan ripsiväriä ja teen kulmat. Mulla on luonnostaan tummat kulmat ja kulmavärillä muotoilen ne halutunlaiseksi. Se riittää mulle ehostamaan itteni virkeämmän näköiseksi.
meikittömyysvesileimattu-2
Mä tykkään meikata, mutta en löydä sille enää tarkoitusta. Ennen en osannut nähdä itteeni kauniina ilman meikkiä ja meikki kasvoilla sai itteni tuntemaan itseni ihmiseksi. Nyt, kun osaan elää ilman meikkiä, se tuntuu kaikin puolin helpommalta. Ilman meikkiä ei tarvitse pelätä vesisadetta ja iho saa hengittää. Aamulla ei tarvitse säästää aikaa meikkirutiineille ja illalla ei voi edes unohtaa meikkejä naamaan, kun sellaisia ei ole missään vaiheessa laittanut. Rahaa säästyy ihan mielettömiä määriä, kun meikkipussia ei tarvitse täyttää aika-ajoin.

Oon huomannut, että paikallisiin kauppoihin on tullut luonnonkosmetiikkaa myyntiin, mutta toistaiseksi en ole niihin enempää perehtynyt. Toisaalta juhlien ja erityisten tilaisuuksien vuoksi haluaisin meikkipussista löytyvän luonnonkosmetiikkaa, jos meikata haluaisi edes silloin. Meikkejä en oo ostanut kohta vuoteen ja kun meikkipussi alkaa näyttää tyhjää, on aika tutkia luonnonkosmetiikkaa paremmin!

Yksin asumisesta ja inttileskeydestä

17. syyskuuta 2017

yksinasuminen-8 Eräällä ystävälläni on tapana sanoa, että jokaisen ihmisen olisi hyvä asua jossain vaiheessa elämää yksin. Oletin ettei tämä tapahtuisi omalla kohdallani, sillä kaksi vuotta sitten muutin vanhemmiltani suoraan Villen kanssa yhteiseen asuntoon.

Kun Ville talvella ilmoitti, että haluaa selvittää palveluskelpoisuutensa, tiesin, että nyt se olisi menoa. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Villen terveydentila oli lääkärien mukaan C-palvelusluokka, nyt viisi vuotta myöhemmin A. Toiveiden mukaisesti Ville aloitti palveluksen heti heinäkuussa Sodankylässä. Se tarkoitti mulle 347 vuorokautta yksin asumista.

Tiedän, että tilanteeni on monella tapaa erilainen kuin muilla. Olen parisuhteessa, ja näen kumppania noin kahden viikon välein. Asumme silti samassa osoitteessa, mutta hän suorittaa varusmiespalvelusta. Meidän näkemiselle on siis tietyt päivät ja yhteyttä muulloin saa melko harvakseltaan ja se keskittyy iltoihin. Mikäli oon töissä, ei puheluita voida käydä. Omaan palvelukseeni verrattuna Villen palvelus on hyvin erilainen. Itse soitin Villelle kaikkina 347 päivänä, mutta Villen kanssa ei puhuta kuin pari kertaa viikossa ja nekin lyhyitä puheluita.

Oon ollut 'inttileskenä' nyt kaksi ja puoli kuukautta. Aika on mennyt nopeaa ja ollut yllättävän antoisaa. Oon päättänyt nauttia tästä mahdollisuudesta kaikilla mahdollisilla keinoilla. Joka päivä ei kuitenkaan pysty olemaan niin iloinen, kun toiselle olisi paljon kerrottavaa sekä ikävä painaa, mutta yhteyttä toiseen ei saa.

Tiedän inttileskeyteen auttavan suurelta osin se, että oon ite suorittanut varusmiespalveluksen ja vieläpä puolet ajasta Pääesikunnassa. Mun tietomäärä puolustusvoimia ja varusmiespalvelusta kohtaan on laajempi ja tarkempi kuin perinteisellä varusmiehellä. Kuten muutkin intin käyneet tietävän palveluksen kulun ja millaista mikäkin aika suunnilleen on. Villellä on nyt menossa aliupseerikurssin alku ja tiedän, että se on rankkaa ja päivät venyy pitkiksi. Siksipä ei yllätä ettei olla nyt pariin päivään juteltu. Niinpä ei osaa edes kaivata toista samalla tavalla, vaikka harmittaa ettei toiselta voi kysyä kuulumisia.
yksinasuminen-11
Mulle ehdottomasti parasta tässä elämäntilanteessa on se, että voin tehdä niin paljon töitä ku haluan eikä se vaikuta toiseen ihmiseen millään tavalla. Me ei nähtäis viikolla muutenkaan, joten töiden tekeminen on parisuhteen kannalta ihan sama. Lisäksi omat menot voi suunnitella ilman, että tarvii miettiä parisuhdetta ollenkaan. Totta kai sitä mielummin ottais kumppanin mukaan jokapäiväiseen elämään, mutta tässä tilanteessa osaan nauttia, että voi ilman miettimistä mennä ja tulla.

Muutin toiselle paikkakunnalle Villen mukana, joten mulla ei pahemmin oo täällä ystäviä. Niinpä vapaa-ajan tullessa käyn tosi paljon luonnossa kävelemässä ja valokuvaamassa. Kotona tykkään virkata, neuloa ja kunnostaa huonekaluja. Vietän siis paljon aikaa oman mielen kanssa ja se on melko terapeuttista. Löydän itsestäni koko ajan uusia asioita, mistä tykkään ja mitä osaan tehdä tai mitä taitoja voisin parantaa. Itsensä kanssa pohdinta on siis lisääntynyt ja se on tehnyt ainoastaan hyvää.
yksinasuminen-9
Huomaan, että musta on tullut melkoinen haaveilija yksin asuessa. Sen ajan, mitä ehkä kuluttaisin toisen kanssa jutellessa ja tehdessä, käytän itseni kanssa miettimiseen. Monia haaveita on syntynyt ja monia haaveita oon toteuttanut. Kerkeän käyttää aikaa asioiden suunnittelemiseen ja kuten sanotaan, hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Esimerkiksi meidän vaellusreissu Lappiin toteutuu mun suunnittelemana. Kun Ville tulee lomille, pystyn suunnitelmat näyttämään ja Ville pystyy kertomaan omat toiveensa. Näin matkasta tulee varmasti täydellinen eikä hätiköiden tehty.

Haaveilusta tullaankin siihen, että kavereiden ja kumppanin ollessa muualla, on aikaa vain minulle. Hyödynnän aikaa myös uusien taitojen opettelemiseen. Oon aina haaveillut osaavani soittaa kitaraa, mutta nyt pohdin ukulelen hankkimista. Tässä olisi oivat kahdeksan kuukautta aikaa opetella omassa rauhassa, kunnes Ville pääsee reserviin.

Suurin varjopuoli inttileskeydessä ja omassa elämäntilanteessani on yksinäisyys. Oon todella yksinäinen ihminen ja ilman töitä en tapaisi yhtäkään ihmistä. Whatsappin ja facebookin kautta pystyn puhumaan läheisten kanssa, mutta työkavereilla on iso merkitys elämässä. Siksi tahtoisinkin tehdä työvuoroja muutaman enemmän kuin tällä hetkellä. Toisaalta uusien ystävien tekeminen ei olisi myöskään ollenkaan pahitteeksi. Se tuntuu kuitenkin kovin vaikealta, kun tähän paikkakuntaan ei ole muita sidoksia kuin työpaikka, mikä on asiakaspalvelua, joten työkavereiden kanssa ei paljoakaan jutella.

Menetin kaiken tuottamani

12. syyskuuta 2017

minä-6 Viime marraskuussa mun lähes seittämän vuotta vanha ulkoinen kovalevy sanoi ittensä irti, joten menin paikalliseen yritykseen asioimaan. Siellä kuvat otettiin hajonneelta levyltä talteen ja he laittoivat kuvat uudelle ulkoiselle kovalevylle. Maksoin työn, kovalevyn ja sain parin vuoden takuun levylle.

Heinäkuussa puoli vuotta vanha ulkoinen kovalevy lopetti yhtäkkiä toiminnan. Käytin samaisena päivänä levyä kyseisessä liikkeessä, sillä olinhan sen sieltä ostanut. Myyjä kertoo, että levy on niin pahasti hajonnut, että he eivät voi kuvia sieltä palauttaa. Kysyin takuusta ja he sanoivat, että voivat antaa uuden levyn, mutta sillon joutuisin palauttamaan heille levyn, mikä sisältää seitsemän vuoden ajalta kaiken, mitä olin kuvannut.

Lähetin kovalevyn Tampereelle korjaukseen, josta mulle kerrottiin, että mulle on myyty erittäin huonolaatuinen kovalevy. Hän ei itse ikinä myisi asiakkaalle kyseistä kovalevyä. Sydäntä musertavin tiedoin kovalevyn tiedostoja yritettiin pelastaa kahteen otteeseen, kunnes yritys luovutti. Mitään tiedostoja ei saatu pelastettua.
minä-4
Olen valokuvaaja. Oon kulkenut kaikkialla kamera kaulassa. 15 ulkomaanmatkaa, kahden kummilapsen elämänvaiheet, vuoden varusmiespalvelus, parisuhteeni kaikki hetket, elämäni 12-vuotiaasta lähtien.

Olen menettänyt siis kaiken tuottamani. En siltikään jaksa olla surullinen.

Menetin paljon eikä sitä saa enää muutetuksi. En kuitenkaan menettänyt muistoja. Muistan kummilapsieni hetket, kaikki 15 ulkomaanmatkaa. Muistan parisuhteeni hetket, nekin, joita ei ikinä kuvattu. Muistan varusmiespalvelukseni. Ne hetket, kun itketti kivusta ja ne hetket, kun onnistuttiin.

Ville sanoi, että ulkoisella kovalevyllä oli seitsemän vuoden ajalta kuvat. Kerkeän kuitenkin kuvata vielä ainakin 40 vuotta. Kukaan ei muistojani vie, paitsi jos musta tulee joskus muistisairas.

Ulkoisen kovalevyn tietojen menettäminen oli kuitenkin iso opetus itselleni. Sen sisältö oli materiaalisesti kaikkein tärkeintä ja arvokkainta itselleni. Olin säästänyt 700 euroa, mikä oli arvioitu summa jos kuvat olisi saatu pelastettua. Olisin ollut valmis maksamaan enemmänkin jos kuvat olisi saatu pelastettua. Mikään materiaali ei ole ollut ikinä itselleni niin arvokasta. Nyt olen menettänyt ne ja olen silti hengissä ja vieläpä onnellinen.

Kuten minut tuntiessa tietää, aion vielä yrittää toista yritystä, jos taidot riittäisi jollakulla toiselle kuvien pelastamiseen. Sen jälkeen on pakko myöntää häviö ja jatkaa elämää.

Nyt asiasta viisastuneena ja varsinkin yrittäjänä on nyt otetut kuvat varmuuskopioituna useampaan paikkaan sekä hankin erittäin laadukkaan ulkoisen kovalevyn. Virheistä oppii ja vaikka tämä tapaturma ei omasta syystä sattunut, olisi monta asiaa voinut tehdä paremmin. Elämä onneksi opettaa :-)

Pinnatuolien uusi ilme

10. syyskuuta 2017

pinnatuolit-7 pinnatuolit-5 Ostin keväällä neljä valkoista pinnatuolia huimalla kolmellakymmenelläviidellä eurolla! Mulla on ollut ihan tajutonta tuuria huonekalujen ostojen kanssa ja tälläkään kerralla en maksanut itteeni kipeeks. Kesäkuussa postasin ruokapöydästä, minkä tein ite [klik] ja samaisessa postauksessa tuolien alkuperäinen lookki näkyykin.

Isä tsekkas tuolit vielä läpi ja teki pientä korjailuja, että tuolit on tukevia. Ostin aiemmin valkoista kalustemaalia, kun kunnostin mäntyisen lipaston. Yli jäänyt maali sai paikan näistä tuoleista, sillä vaikka tykkäsinkin kuluneesta lookista, tuli näistä mukavemmat uudella maalipinnalla!

Mä oon aina tykännyt pinnatuoleista ja nää säilyy meiän sisustuksessa varmasti pitkään. Nää on kuitenkin helppo maalata uudella värillä jos alkaa kyllästyttää!
pinnatuolit-4 pinnatuolit-6
Projekti oli melko helppo, sillä tuolien pinta oli hyväkuntoinen, joten pystyin laittamaan maalikerroksen kuluneen maalin päälle. Laitoin maalia kaksi kerrosta ja sellaisenaan jälki on ollut täydellistä.

Pinnatuolit sopii paremmin kuin täydellisesti mun tekemään pöytään ja se on jotenkin ihanan romanttinen, vaikka muuten en romanttisesta sisustuksesta niin paljoa välitä. Tässä ruokapöydän ääressä kyllä mielellään syö läheisten kanssa itse tehtyä ruokaa.

Uusia testauksia

8. syyskuuta 2017

suuntanaekologisuus-4 Oon pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kiinnostunut käyttämään luonnollisia aineita ihoon ja hiuksiin. Viime aikoina oon pyörinyt enemmän paikallisen kauppakeskuksen eko-osastolla tutkimassa eri tuotteita. Mulla on muutama asia tarttunut mukaan jo kuukausia sitten ja muutama ihan pari päivää sitten. Kokemuksella en kaikesta voi vielä mielipidettä sanoa, mutta mielenkiinnolla odottaen!

Kookosöljy. Tää on Jumalten keksimä aine. Mä en itse pidä kookoksen mausta, joten tätä menee meiän taloudessa kaikkeen muuhun paitsi ruokaan. Mä itse käytän pääsääntöisesti satunnaisten meikkipäivien meikinpoistoon ja huuliin, mutta tarkoituksena olisi tehä kookosöljystä dödöä. Oon kuullut, että osa käyttää tätä myös hiuksiin ja kasvonaamioihin. Mä en ole vielä perehtynyt niin tarkasti asiaan, mutta tarkoituksena olisi! Yks lasipurkki on todella riittoisa ja varsinkin kun meikillisiä päiviä on vain pari kuukaudessa. Tarkoituksena on löytää lisää tapoja, miten hyödyntää kookosöljyä. Ja sitä onneksi myydään monen kokoisessa purkissa.

Biobrush-berlin.comin hammasharja. Tätä en ole vielä käyttänyt, mutta löysin paikallisesta kauppakeskuksesta 94% biohajoavan hammasharjan eikä ollu hinnalla pilattu! Tässä hammasharjassa bioplastit perustuu selluloosaan ja harjakset risiiniöljyyn. Hammasharjasta ei löydy myöskään epäterveitä pehmentimiä. Tarkoituksena on käyttää edellinen hammasharja loppuun ja ottaa tää sen jälkeen käyttöön.

Erittäin hieno suomalainen. Mä käytin reilun seitsemän vuoden ajan sunsilkin punaista shamppoota ja hoitoainetta mun hiuksiin. Keväällä yritin löytää suomalaisen, mahollisimman luonnonmukaisen hiusten pesuaineen ja vastaan tuli Erittäin hieno suomalainen. Vaikka nääkin hiustuotteet sisältää pari huonoa ainetta, on tää huomattavasti parempi vaihtoehto kuin moni muu. Tällä hetkellä pohdinnassa on löytää täysin luontoystävällinen vaihtoehto ja oon lukenut niin ruisjauhoista kuin ecoshamppoosta. Saa nähdä, mitä tuleva tuo. Erittäin hieno suomalaiseen oon ollut tyytyväinen ja tuoksut on ihania. Hiukset pysyy puhtaana vaikka pesen kolmen tai neljän päivän välein hiukset.