17. lokakuuta 2017

MÄ PÄÄSIN KOULUUN

valokuvaajaopiskelija-2 Mä pääsin k o u l u u n.

Vieläkin kuulostaa hullulta sanoa se ääneen. Mä pääsin oikeesti kouluun. Olinhan jo päättänyt aikaisemmin, että koulunpenkille mua ei vielä pariin vuoteen saada. Ja toisaalta ei saadakkaan. Mä nimittäin oon yksi niistä opiskelijoista, jotka pääsivät mukaan suorittamaan viimeistä kertaa alkavaa valokuvaajan ammattitutkintoa. Suoritan kyseisen ammattitutkinnon Kälviällä kahdessa vuodessa ja toteutuksessa kaikki opiskelijat on aikuisopiskelijoita. Tulevia koulunpenkkipäiviä on kerran kuukaudessa yhden viikonlopun ajan.

Hain valokuvaajan ammattitutkintoon, eli vat:iin, jo puoli vuotta sitten ollessani vielä armeijassa. Puolen vuoden aikana kerkesi pohtia vaikka ja mitä, ja yhdessä vaiheessa olin täysin varma etten pääsisi mukaan koulutukseen.
valokuvaajaopiskelija
Parhainta mukaan pääsemisessä on se, että koulutusta ei järjestetä Suomessa enää ensi vuonna. Tää oli siis viimeinen mahdollisuus suorittaa tutkinto ja sain siihen mahdollisuuden. Lisäksi aikuiskoulutuksen myötä voin normaalisti jatkaa työpaikassa eikä töiden tekeminen kärsi, sillä lähiopetus toteutuu viikonloppuisin, mitkä on muutenkin itselläni vapaana.

Vihdoinkin voin sanoa, että musta tulee myös tutkinnollisesti valokuvaaja. Jokainen ihminen voi kutsua itseään valokuvaajaksi, mutta tutkinto antaa siihen ammattinimikkeen. Ihan huippua!

Ensimmäinen lähiopetusjakso on marraskuussa, joten sinne asti pitäisi jaksaa odottaa. Aiempien opintojen sijaan tuntuu uskomattoman ihanalta päästä opiskelemaan jotakin konkreettista, mitä saa tehdä käsin. Lukio-opintoja ei siis oo yhtään ikävä! Toisaalta on myös terapeuttista, että koulua ei oo lähitoteutuksen tavoin, sillä en todellakaan olis valmis kuluttamaan päiviä koulunpenkillä. Aikuisopiskelu on enemmän kuin täydellinen asia tähän elämäntilanteeseen.

6. lokakuuta 2017

TODELLINEN HINTA

Jonna kirjoitti vastikään erittäin hyvän postauksen vaatteista [klik] ja ajattelin puhua samasta asiasta itsekin.

Menin Netflixiin ja katsoin Jonnan mainitseman leffan nimeltä The true cost. Dokumentti herätti itsessäni varmuuden tunnetta siinä, mitä olen tekemässä.

Oon päättänyt etten osta yhtäkään vaatetta ennen kuin olen käynyt läpi vaatehuoneeni ja myynyt eteenpäin ne vaatteet, joita en ole käyttänyt pitkään aikaan ja ne, mitkä eivät ole enää sopivia. Sen jälkeen aion käydä läpi, mille on oikeasti tarvetta.

Olin niitä ihmisiä, jotka eivät mieti vaatteiden materiaalia, vaan enemmänkin onko hinta ja ulkonäkö kohdillaan. Loppujen lopuksi pisimpään vaatekaapissa on kuitenkin säilynyt oikeasti kestävät vaatteet. Asiat on onneksi muuttunut ja haluan panostaa laatuun ja kestävyyteen.

Oon aina ollut kirpputori-ihminen ja iso osa vaatteista on kirpputorilta ostettua. Kirpputoreja tulis hyödyntää enemmän eikä hairahtaa joka kuukausi oleviin alennuksiin kaupoissa.
kirpputorikannattaja-3
Eniten vaatebisneksessä mua ällöttää ja oksettaa se, mitä luonnolle käy. Puuvillan kasvatuksessa käytetään järjettömiä määriä myrkyllisiä kemikaaleja ja vaatteiden teossa käytetty vesi annetaan valua myrkkyineen luontoon ja ihmisten juomaveteen Intiassa.

Luonto ei oo ainoa, mikä kärsii, vaan vaatebisneksessä vaatteet tehdään kehitysmaiden ihmisten verellä. Ilman oikeuksia kunnon palkasta, työturvallisuudesta, eläkkeestä, äitiysrahasta tai inhimillisistä työajoista puhumattakaan ihmiset kärsii, että me voidaan ostaa viiden euron paita, mitä käytetään muutamia kertoja.

Oon ollut muutaman kuukauden kauppakeskuksessa töissä, jossa on lähes joka kuukausi jotakin tarjouksia. Vaikka asiakkaiden myötä työntekijöille on mahdollista maksaa palkkaa, en pysty uskomaan, miten paljon ihmiset ostaa turhaa tavaraa. Rahaa käytetään satoja euroja siihen, että alushousut on kaksi euroa halvemmat tai kenkiä saa tarjoushintaan. Osa asiakkaista ostaa jopa kymmeniä pareja tarjouskenkiä. Kun takkien ylle kirjoitetaan tarjouksessa, katoaa ihmisen järki takin tarpeellisuudelle. Onhan takki kuitenkin tarjouksessa. Ihminen ajattelee säästävänsä, mutta poistuvat kaupasta satoja euroja köyhempänä.
kirpputorikannattaja-4
Jokainen pystyy vaikuttamaan vaatebisneksen suuntaan. Loppujen lopuksi isot yritykset ja kauppaketjut haluavat ainoastaan saada ihmiselle rikkaan tunteen, sillä halpoihin vaatteisiin ihmisillä on varaa ja saa tuntemaan rikkaaksi, mikä on hetkellistä onnellisuutta. Dokumentissa kuitenkin todettiin, että tutkimusten perusteella materiaalin omistaminen tekee onnettomammaksi ihmiseksi.

Päätös voi olla se, ettei tee heräteostoksia. Tai se, että ostaa käytettynä. Päätös voi olla se, että ostaa vain kotimaassa tehtyjä vaatteita tai sellaisia, joissa vaatteen tekijä saa kunnon palkkaa. Päätös voi olla myös se, että tekee vaatteet itse.

Oma haaveeni tällä hetkellä on, että voisin tuottaa itselleni edes osan vaatteista. Osaan ommella ja neuloa, joten villapaidat sekä perinteiset pitkähihaiset varmasti onnistuisivat. Tarkoituksena olisikin ajan salliessa kokeilla ensimmäistä versiota itse tehdystä vaatteesta. Lisäksi haluan panostaa materiaaliin niin, että voin välttää myrkyillä kasvatettua puuvillaa tai lähes palkattomana tehtyjä vaatteita.

4. lokakuuta 2017

UNELMIEN VUOSI

lz7pixiset-12 savepixieset-115
"Music is probably the only real magic I have encountered in my life. There's not some trick involved with it. It's pure and it's real. It moves, it heals, it communicates and does all these incredible things." - Tom Petty
Rakastan musiikkia. Varsinkin suomalaisia, kuten Ellinoora, Haloo Helsinki, Samuli Putro, Jippu, Juha Tapio, jvg, Anssi Kela, ja vaikka ketkä suuret äänet. Näiden suomalaisten äänien lisäksi mun suureen rakkauteen kuuluu gospelmusiikki. Monelle ensimmäinen asia gospelista voi olla mustat naiset laulamassa voimakkaalla äänellä Jeesuksesta kirkossa. Toiselle gospelista voi tulla mieleen raskasmusiikki, jossa lauletaan Jeesuksesta. Ne on myös gospelmusiikkia, mutta mun makuun parhaiten sopii kls. eli Kiitän luojaani sinusta.

Kls:n lisäksi tykkään Herzistä, savesta, the rainista ja muutamasta muusta jo edesmenneestä gospelbändistä.
savepixieset-56 kiitanluojaanisinustapixieset-60
Musiikki yhdistyy mun toiseen harrastukseen sekä ammattiin, sillä valokuvaamisessa kaks mieluisinta kuvattavaa on potretit ja keikat. Jo pitkään oon haaveillut, että pystyisin tuottamaan niin hyviä keikkakuvia, että eri bändit tahtois käyttää niitä sosiaalisessa mediassa.

Mun unelma toteutui viikonloppuna moneen otteeseen.
kiitanluojaanisinustapixieset-56 kiitanluojaanisinustapixieset-54
Olin viikonloppuna Ruskagospelissa kuvaamassa. Tuntu taivaallisen hyvältä olla keikkakuvaamassa pitkän ajan jälkeen ja lopputulokseen olin tyytyväinen. Niin oli myös kls, save ja ruskagospel, sillä kaikki kolme halusivat käyttää kuvia. Ei olis voinut siis paremmin mennä!

Tää vuos on ollut mulle unelmien toteuttamisen vuosi. Vielä on jäljellä kolme kuukautta aikaa toteuttaa unelmia, mutta jo nyt on rikottu kyllä ennätyksiä.

Mä toteutin mun suurimman unelman, eli suoritin varusmiespalveluksen. Mä perustin oman yrityksen. Mä tuotin keikkakuvia, jotka kelpas useammalle bändille. Mä sain työpaikan ja näytin, että unelmia pystyy toteuttaa jos vaan tahtoo. Mitä enemmän onnistuu, sillä enemmän saa energiaa tehdä uusia onnistumisia.

27. syyskuuta 2017

KOLME KERTAA

Blogimaailmassa pyörii tällainen kiva kolmen faktan postaus, joten tää oli ihana täyttää myös itse!
3kertaa-3
3 ✗ Paha tapa:
- Irtokarkkeja tulee syötyä nykyään tosi paljon :-( ennen en tykännyt karkeista melkeinpä ollenkaan mut nyt menee viikoittain, huoh!
- Mun täytyy haastaa itseäni koko ajan. Tietenkin se tsemppaa mua, mutta välillä vois pysähtyä ja olla vaan.
- Mun on vaikee hyväksyä odottamista. Tahtoisin niin kovasti ostaa omakotitalon ja mennä naimisiin sekä saada oman pienen aitan. Eka olis kuitenkin hyvä opiskella ja/tai saada vakituinen työpaikka.

3 ✗ Outo tapa:
- Meillä kotona ei saa olla sotkusta tai likaista, koska se saa mut tuntemaan oloni heti ärsyyntyneeks. Meiän kisut kyllä osaa sotkea tosi nopeasti, joten en tosiaakaan ole koko ajan imuri kädessä, mutta suurempaa sotkua en kestä.
- Ärsyynnyn jos en saa mitä haluan. Oon todella määrätietoinen ihminen ja saan kyllä yleensä kaiken, mitä haluan jollain keinolla. En kuitenkaan haaveile liikoja vaan haluan asioita, mitä on mahdollista järjestää. Esimerkiksi yrittäjyys on iso juttu, mitä moni ei suosittele, mutta haluamisen kautta oon saanut sen toimimaan.
-Töissä mulla pitää olla rahat siististi kassassa. Heti ku kiire laantuu, siistin kaikki setelit samalla tavalla kassaan ja katon, että kolikot on oikeassa paikassa sekä kuitit on siistissä nipussa. Onneks muillaki työkavereilla samoja ongelmia, haha!
3kertaa-2
3 ✗ Lempivaate:
- Flanellipaidat, ehdottomasti. Nää tuntuu päällä hyvältä, näitä pystyy yhdistelemään eri vaatteiden ja korujen kanssa sekä on helppo tehdä asusta juhlallisempi tai rentoon oloiltaan sopivaksi!
- Yläasteella kirppikseltä ostetut farkut. Niin se vaan on, että aitoa farkkukangasta olevat housut kestää pitkään. Nää on palvellu mua jo kuuden vuoden ajan eikä kangas oo yhtään kärsiny! Hintaa oli huimat pari euroa.
- Villasukat. Ei mitään väliä, mitkä niistä kymmenistä eristä, sillä villasukat on aina parhaat jalassa :-)

3 ✗ Paikka, johon haluat:
- Baikaljärvi. Tää on ollut mun matkakohdehaaveena niin kauan kuin tiedän, mutta alkaisi pikkuhiljaa näyttää siltä, että haave vielä toteutuu. Venäjä on muutenkin rakkaus itselleni.
- Lappi. Haluaisin koluta niin Norjan, Ruotsin, Suomen kuin Venäjän puolelta Lapin läpi.
- Uusi-Seelanti. Noh, tätä nyt ei varmasti tarvitse perustella :-D
3kertaa
3 ✗ Paras paikka, jossa olet käynyt:
- Skotlanti. Historia, kulttuuri, kieli, murre, kaikki sai mut rakastumaan palavasti. Vahvana toisena tulisi Irlanti.
- Koti. Olipa vanhemmat missä tahansa, siellä on koti.
- Luonto. Suomessa tai ulkomailla, luonto on aina ihanan rauhoittava ja kaunis paikka.

3 ✗ Lempitavara:
- Kamera. Olipa se järkkäri, polaroid tai puhelimen, on kamera elintärkeä.
- Puhelin. Varsinkin nyt, kun läheiset ja mies ovat kaukana, puhelin on melko tarpeellinen. Tuntuu ihanalta saada laittaa Sodankylän korpeen viestiä toiselle, johon toisella on ehkä kerran illalla mahdollisuus vastata.
- Neulepuikot ja virkkuukoukku. Käsityöt on rakas harrastus, ja varsinkin bambupuikot on must.

21. syyskuuta 2017

DIY: KESTOPUSSI HEVI-OSTOKSILLE

kestokassiwm-8 kestokassiwm-9 Mä kyllästyin. Nimittäin kauppojen välinpitämättömyyteen.

Mä asun sopivan kokoisessa kaupungissa. Tää ei ole liian iso, mutta täältä löytyy kaikki tarvittava. Meillä on prisma, K-citymarket, Kärkkäinen, Halpa-halli, Lidl, eri elektroniikkakauppoja, lukuisia huonekalukauppoja, sitäkin enemmän autokauppoja ja monia paikallisia yrityksiä. Siltikään niin suuri kauppaketju kuin prisma tai lidl ei anna asiakkaille mahdollisuutta valita muovipussin sijaan biopussia hedelmiä tai vihanneksia ostaessa. Eipä siis yllättänyt ettei myöskään kestopusseja ollut mahdollista ostaa.

Löysin oman Punaisen Ristin kestopussin K-citymarketista, jossa onneksi asiakkaille on tarjolla myös biopusseja. Koska kestopusseja ei ollut valikoimassa paria enempää, päätin ostaa vain yhden itselleni. Kipitin kestopussin kanssa kangaskauppaan ja yhdessä myyjän kanssa etsittiin mahdollisimman samanlaista kangasta. Valitsimme vallilan kallio -kangasta, mikä on kestopussin tavoin 100% polyesteriä. Lisäksi matkaan lähti nauhaa ja narukiinnikkeitä.
kestokassiwm-10
Kestopussin ompeleminen on helppoa myös heille, jotka harvemmin ompelukoneen ääressä istuvat. Jopa minä oon ompelukoneen ääressä aivan liian harvoin ja viime kerrastakin on jo puoli vuotta. Valmista kestopussia katsoessa huomaa, että pussista tulee ommella kaksi eri kohtaa: nauhalle väli ja pussin reunat.

Itse aloitin leikkaamalla kankaan kestopussien mallina käyttäen. Ostin omaa kangasta 150cm x 70cm, josta kestopusseja tuli yhteensä viisi. Nauhaa taas ostin kolme metriä, joten yhteen pussiin nauhaa tuli 60cm.
kestokassiwm-11 kestokassiwm-12
Kun olin leikannut palaset (kestopussin koko noin 30cm x 33cm), mittasin nauhalle sopivan välin (2,5cm) ja kiinnitin nuppineulat paikoilleen. Tämän jälkeen ompelin ensin suoraa ja sitten vielä siksakkia. Kun nauhojen paikat oli ommeltu, ompelin vielä reunat niin, että sain nauhan omalle paikalleen.

Hakaneulan avulla ujutin nauhan paikoilleen ja laitoin narukiinnikkeen. Lopuksi tein solmun, jotta narukiinnike ei irtoa paikaltaan. Ja tämän kaiken toistin vielä neljä kertaa, jotta kaikki pussit olivat valmiita :-)
kestokassiwm-13
Otin kuvan vielä pussista omenat sisällä. Pussista siis näkee, mitä asiakas on ostamassa eikä myyjän tarvitse arpoa, mitä pussin sisällä on. Kaupasta ostetusta kestopussista poiketen on oman tekemäni kangas sellaista materiaalia, että hintalappu pysyy pussissa kiinni ja irtoaa, kun tuote on maksettu. Näin erillistä hintalappulapuketta ei tarvinnut pussiin ommella.
kestokassiwm-14
Pussien hinta varmasti kiinnostaa, että oliko näiden tekeminen kannattavaa. Omiin materiaaleihin sain työntekijäalennusta, sillä ostin kyseiset kankaat kauppakeskuksesta, jossa olen töissä. Normaalihintaisena narukiinnikkeet maksoivat 0,80€, itse nauhaa kolme metriä 1,20€ ja 150cm x 70cm vallilan kallio -kangasta 13,23€. Normaalilla asiakkaalla ostokset olisivat siis maksaneet yhteensä 15,23€. Jos oman paikkakunnan kaupat eivät tarjoa mahdollisuutta ostaa itselle kestokasseja, ei mielestäni 15,23€ viidestä kestokassista ole ollenkaan paha hinta. Keskimäärin yhden pussin hinnaksi siis tulee 3 euroa. Luonto ja talous kiittää, kun pieniä muovisia hedelmäpusseja ei enää talouteen tule. Kestokassit kestävät pitkään ja ne on helppo kantaa mukana laukussa.

Punaisen ristin kestopussi maksoi kaksi euroa ja siitä kymmenen prosenttia menee Suomen Punaisen Ristin kotimaan toimintaan, joten ostamalla heiltä kestopussin tekee samalla hyvän teon. Kumpikin vaihtoehto on siis mainio, mutta valitettavasti kaikki kaupat eivät ymmärrä luonnon parasta eivätkä tarjoa valikoimassaan kestopussia.

19. syyskuuta 2017

Meikittömyys

meikittömyysvesileimattu Mä oon yks niistä lukuisista tytöistä, joka sai aikaisen murrosiän myötä vaikean aknen elämää täyttämään huonolla itsetunnolla ja monta vuotta kestävällä itsevihalla. Mun murrosikä alkoi näkymään ala-asteen neljännellä luokalla ja akne puhkesi noin vuosi siitä myöhemmin. Finnit ja epäpuhtaudet täyttivät otsan, leuan, selän ja rintakehän.

Ala-asteen ajan mulla oli otsatukka, mikä vaikeutti aknea, sillä murrosikäisenä hiukset rasvottu jo päivässä. Siitä syystä otsa oli pahimmassa kunnossa. Yläasteelle mentäessä seitsemännellä luokalla sain ammattilaiselta ohjeet, miten hoitaa ihoa. Silloin mua neuvottiin kasvattamaan otsatukka pois, jotta iho saisi hengittää.
meikittömyysvesileimattu-3
Kahdeksannella luokalla löysin meikit ja sen kautta aloin peittämään aknea, mikä oli varsinainen virhe. Sitä jatkui kuitenkin lukion toiselle luokalle asti, minkä jälkeen tulin laiskaksi meikkaamisen suhteen. Meikkiä kului ja pakkelit peittivät aknea. Abivuoden puolessa välissä päätin kuitenkin tehdä muutoksen, sillä en enää halunnut peittää itseäni meikkikerroksen alle.

Mä soitin normaalisti neuvolaan ja keskustelin, olisko mulla mahdollisuutta vaihtaa e-pillereitä niin, että saisin sellaiset, jolla akne lähtisi paranemaan. Sain ajan lääkärille ja kävin neuvolassa näyttämässä ihoa, minkä perusteella lääkäri vaihtoi mun pillereiden merkkiä. Mulla ei ole käytössä akneen määrättyjä pillereitä, vaan vähän normaalia vahvemmat e-pillerit. 
meikittömyysvesileimattu-4
Ensimmäinen kuukausi uusilla pillereillä teki ihosta kamalamman, mutta kuukauden jälkeen iho lähti paranemaan ja lopulta kaikki finnit katosivat. Lähdin siitä puoli vuotta myöhemmin suorittamaan varusmiespalvelusta, minkä vuoksi meikki jäi kokonaan pois käytöstä.

Vuosi ilman meikkiä sai mut hyväksymään itteni tän näköisenä ja nykyään pidän itteäni jopa kauniina ilman meikkiä. Näytän luonnolliselta ja aidolta. On harvoja päiviä, kun meikkaan normaalisti, eli laitan meikkivoidetta, puuteria, ripsaria, teen kulmat ja rajaukset. Pääsääntöisesti en laita kasvoihin mitään, mutta satunnaisesti laitan ripsiväriä ja teen kulmat. Mulla on luonnostaan tummat kulmat ja kulmavärillä muotoilen ne halutunlaiseksi. Se riittää mulle ehostamaan itteni virkeämmän näköiseksi.
meikittömyysvesileimattu-2
Mä tykkään meikata, mutta en löydä sille enää tarkoitusta. Ennen en osannut nähdä itteeni kauniina ilman meikkiä ja meikki kasvoilla sai itteni tuntemaan itseni ihmiseksi. Nyt, kun osaan elää ilman meikkiä, se tuntuu kaikin puolin helpommalta. Ilman meikkiä ei tarvitse pelätä vesisadetta ja iho saa hengittää. Aamulla ei tarvitse säästää aikaa meikkirutiineille ja illalla ei voi edes unohtaa meikkejä naamaan, kun sellaisia ei ole missään vaiheessa laittanut. Rahaa säästyy ihan mielettömiä määriä, kun meikkipussia ei tarvitse täyttää aika-ajoin.

Oon huomannut, että paikallisiin kauppoihin on tullut luonnonkosmetiikkaa myyntiin, mutta toistaiseksi en ole niihin enempää perehtynyt. Toisaalta juhlien ja erityisten tilaisuuksien vuoksi haluaisin meikkipussista löytyvän luonnonkosmetiikkaa, jos meikata haluaisi edes silloin. Meikkejä en oo ostanut kohta vuoteen ja kun meikkipussi alkaa näyttää tyhjää, on aika tutkia luonnonkosmetiikkaa paremmin!

10. syyskuuta 2017

Pinnatuolien uusi ilme

pinnatuolit-7 pinnatuolit-5 Ostin keväällä neljä valkoista pinnatuolia huimalla kolmellakymmenelläviidellä eurolla! Mulla on ollut ihan tajutonta tuuria huonekalujen ostojen kanssa ja tälläkään kerralla en maksanut itteeni kipeeks. Kesäkuussa postasin ruokapöydästä, minkä tein ite [klik] ja samaisessa postauksessa tuolien alkuperäinen lookki näkyykin.

Isä tsekkas tuolit vielä läpi ja teki pientä korjailuja, että tuolit on tukevia. Ostin aiemmin valkoista kalustemaalia, kun kunnostin mäntyisen lipaston. Yli jäänyt maali sai paikan näistä tuoleista, sillä vaikka tykkäsinkin kuluneesta lookista, tuli näistä mukavemmat uudella maalipinnalla!

Mä oon aina tykännyt pinnatuoleista ja nää säilyy meiän sisustuksessa varmasti pitkään. Nää on kuitenkin helppo maalata uudella värillä jos alkaa kyllästyttää!
pinnatuolit-4 pinnatuolit-6
Projekti oli melko helppo, sillä tuolien pinta oli hyväkuntoinen, joten pystyin laittamaan maalikerroksen kuluneen maalin päälle. Laitoin maalia kaksi kerrosta ja sellaisenaan jälki on ollut täydellistä.

Pinnatuolit sopii paremmin kuin täydellisesti mun tekemään pöytään ja se on jotenkin ihanan romanttinen, vaikka muuten en romanttisesta sisustuksesta niin paljoa välitä. Tässä ruokapöydän ääressä kyllä mielellään syö läheisten kanssa itse tehtyä ruokaa.

6. syyskuuta 2017

Yritykseni työpiste

työpiste-9 Yrittäjäksi kasvaminen tuntuu tapahtuvan todella nopeaa. Lähdin nollasta liikkeelle ja tällä hetkellä oon saanut yrityksen asioita reippaasti eteenpäin.

Hankin yritykselle Epson XP-247 -tulostimen, jotta voin tuottaa paperille tarvittavat asiat kotoa käsin. Pääsääntöisesti tulostan laskuja, mutta kyseisellä tulostimella voi tulostaa valokuvia, skannata paperikuvia koneelle ja tilanteen tullen tehdä lahjakortteja. Tulostimen kohdalla mulle tärkeintä oli, että se olisi mahdollisimman monikäyttöinen, mutta järkevän hintainen. En tarvitse monen sadan euron tulostinta laskujen tulostamiseen, mutta taas skannausominaisuus on hyvä myös yksityiselämässä.
työpiste-6 työpiste-7
Mun työpisteeksi muodostui vuosi sitten jyskistä ostettu kirjoituspöytä, johon ostin kesällä tuolin maskusta. Tää pöytä toimii myös meikkipöytänä, minkä vuoksi yhdessä laatikossa on meikit ja pöydällä on korurasia. Koska kuvat käsittelen läppärillä, voin sen tehdä niin pöydän ääressä kuin vaikka sängyllä tai olohuoneessa. Musta on kuitenkin hyvä, että yritykseen liittyvät asiat on tietyssä paikassa. Sitä varten oon hankkinut perinteisen paperikansion, mihin tulee ihan kaikki yritykseen liittyvä.

Mä oon tarkka mun yksityisyydestä ja sen vuoksi oon hankkinut myös työpuhelimen ja siihen oman liittymän. Valitsin edullisen puhelimen dna-kaupasta ja uuden liittymän hankkimisen kautta jäi puhelimelle hintaa alle sata euroa. Puhelin toimii niin kakkospuhelimena kuin niitä tilanteita varten, että asiakas haluaa soittaa tai mulle syntyy tarve soittaa asiakkaalle. Lisäksi kaikki yrityspuhelut tulee sinne oman numeron sijaan. (Huhuh sitä määrää, kun kaikki yrittää myydä mulle jotakin).
työpiste-8 työpiste-10
Täysin tyhjästä jos olisin lähtenyt kaluston suhteen, olis kustannukset ollu melko korkeat. Multa löyty valmiina läppäri, siihen adoben lightroom ja photoshop sekä hyvä kamerakalusto. Ne onkin kalleimmat välineet, ja ne tärkeimmät. Oon sivutoiminen yrittäjä enkä tarvitse sen enempää kuin hyvän kaluston, jolla tuottaa kuvia. Tulostimet ja työpisteet on täysin toissijaisia tässä asiassa. On kuitenkin kiva, että oon saanut muodostettua melko pienellä rahalla hyvän kokonaisuuden yrityksen toimimiseen.

Loppujen lopuks yrityksen perustaminen ei tarvitse pakosti omia tiloja tai suurempia rahamenoja. Se on niin riippuvainen yrityksen koosta ja myytävästä asiasta. Käsintehtyjä vaatteita voi ommella yhtä hyvin työpöydällä kuin tehdä vaikka koruja. Valokuvaaminen onneksi ei vaadi omaa tilaa ja pystyn päivätyön ohessa toteuttaa omaa unelmaani kotoa käsin!

1. syyskuuta 2017

10 faktaa musta

Ei niin tavallisia faktoja musta on nyt tarjolla kymmenen kappaletta.
luonnonlapsi-2
1. Opettelin juomaan kahvia vain kohteliaisuuden vuoksi. Ainakin mun suvussa ja tällä alueella, missä asun, tarjotaan aina kahvia vieraan tullessa käymään. Varsinkin toimittajan työssä käyn usein juttukeikoilla, jolloin tarjotaan kahvia. Millonkaan muulloin kuin tällaisissa tilanteissa en kahvia juo.

2. En oo ikinä maistanut tupakkaa tai nuuskaa. Kun täysi-ikäisyys saapui, katos viimeinenkin riski maistaa. Tätä tietysti helpottaa se, että mun lähipiirissä ei pahemmin enää kukaan polta tai nuuskaa.

3. En suostu ostamaan muovipussia. Ville naureskelee usein, jos satun unohtamaan kangaskassin, sillä sitten kannan ostokset käsin. Kerran ostoksia oli niin paljon, että ostin kolme kertaa kalliimman paperikassin vaan siks, että boikotoin muovipusseja!

4. Mä tapasin avopuolisoni töissä! Tähän on pakko avata lisää, että puoliso oli soittamassa yhdellä keikalla bändinsä kanssa ja tein heistä jutun paikalliseen lehteen. Hän oli seurannut mua instagramissa useamman vuoden ajan ja kun tajusi, että kuka oon, alettiin puhumaan ja päädyttiin tähän tilanteeseen. Musta on ihana kertoa tulevaisuudessa lapsille, että vanhemmat tapas niin, että kumpikin oli tekemässä itselle rakasta asiaa.
_MG_0683-2
5. Mulla on ollut elämäni aikana kolme lemmikkiä. Ensimmäinen oli hamsteri nimeltä Mingle ja nyt kissat Elena ja Nuunuu.

6. Mulle on tajuttoman tärkeetä olla ihmisille hyvä. Vaikka joku olis mulle perseestä ja eikä pahemmin tykkäis musta, en tunne tarvetta antaa samalla mitalla takas. Turhanpäinen viha ja negatiivinen tunne vie ihan tajuttomasti energiaa. Totta kai välillä ihmiset aiheuttaa turhaantumista ja pahaa oloa, mutta yritän päästä siitä tunteesta välittömästi pois.

7. Mulla on pitkä ansioluettelo. Oon tehnyt töitä 15-vuotiaasta lähtien ja kokemusta on ihan siivoojasta toimittajaan asti. Työ on aina työtä enkä ymmärrä ihmisiä, jotka ei suostu tekemään tiettyjä töitä. Mä oon aina ollut valmis tekemään työtä, mistä maksetaan, vaikka siihen ei kaikilla arvostusta ole. Esimerkiksi olin 1,5 vuotta iltasiivoojana lukioaikoina ja se oli tosi mukavaa työtä opiskelun ohessa! En oo ikinä sanonut työtä tarjottaessa ei vasta kuin tänä keväänä, sillä olisin saanut kuudesta eri työpaikasta töitä ja aikaa riitti niistä kahteen. Kaikkia kuutta työtä olisin ollut valmis tekemään jos aika riittäisi niin moneen!
_MG_0721-2
8. Mulla on tosi huono julkkismuisti. Ihan turha sanoa näyttelijän tai laulajan nimeä, en mä kuitenkaan muista :-D kuvamuisti taas on hyvä eli jos näyttää julkkiksesta kuvan, tiedän hänet!

9. Pidän aikatauluista kiinni. Jos sovitaan, että tavataan kello yhdeksän, niin se on sillon kello yhdeksän. Esimerkiksi mun työt kesätoimittajana alkaa yhdeksältä, mutta oon yleensä jo 10-15 minuuttia etuajassa. Eli ajoissa oleminen on mulle myös hyvin ominainen piirre. En pidä kiireestä ja turhasta stressistä, joten pystyn välttämään sellaisen suunnittelemalla aikataulut hyvin.

10. Mä haluan vaikuttaa omilla päätöksillä. Pikku hiljaa muutan elämäntapoja siihen suuntaan, mikä on hyvä meiän maapallolle ja mulle itselle. Tein päätöksen, että alan kasvattamaan oman hiusvärin takaisin. Käytän luonnolle harmittomia hius- ja kasvotuotteita, vähennän koko ajan muovin ostamista ja oon harventanut meikkaamisen noin kerran viikkoon. Keräsin pakastimeen marjoja luonnosta ja teen mehua tuoreista marjoista. Nyt todella isona haaveena on aloittaa metsästäminen, jotta saisin ruokapöytään oikeasti sellaista ruokaa, minkä alkuperän tiedän.

8. elokuuta 2017

Läheltä ruokaa pakastimeen

_MG_9802-2 Kesän alussa kirjoitin realistisen summer bucket listan ja yks niistä kohdista oli marjojen kerääminen pakastimeen. Tää on mulle eka kesä, kun asun vakituisesti omassa kodissa (viime kesä meni varuskunnassa), joten ajattelin hyödyntää tän mahollisuuden.

Meiän vuokrakämpässä on iso pakastin ja jääkaappi, joten tilanpuutetta ei oo tiedossa. Päätin tukea kesätyöläisiä ja käydä ostamassa 4 kilon mansikkalaatikon kaupan edestä. Suurimman osan perkassin ja paloittelin pakastimeen. Oon kuullut, että tilaa ei vie niin paljon jos soseuttaa mansikat. Meillä kun tilaa on reilusti, näin paloittelun hyvänä vaihtoehtona. Äidin tavasta poiketen ripottelin päälle vähän sokeria, sillä se kuulemma säilyttää mansikoissa c-vitamiinin sulatuksen jälkeen. Nyt pohdin, ostaisinko vielä yhden laatikon mansikoita pakastimeen, sillä jäiset mansikat on ihan parasta puuron kera!

Mansikoiden lisäksi halusin ehdottomasti pakastimeen mustikoita. Oon todennut itteni hitaaksi kerääjäksi, joten mustikkametällä on käyty nyt valokuvaamisen ohella kahteen kertaan ja pakastimeen on saatu vasta kolme litraa mustikoita. Tarkoituksena ois käydä keräämässä vielä lisää, sillä mustikat on tajuttoman hyviä niin puurossa, mustikkapiirakassa kuin vaikka pirtelössä.
_MG_9799-2
Toiveena olisi, että syksyllä mulla olisi jääkaapissa myös itse tehtyä marja- ja omenamehua. Omenat saan vanhempien omenapuista, mutta viinimarjoja en oo toistaiseksi vielä löytynyt. Pitää alkaa lähisuku käymään läpi, kenen marjapuskat saan käydä tyhjentämässä!

Musta on ihanaa, että Suomen luonto on niin monipuolinen ja sieltä saa vaikka mitä ruokapöytään. Ensi vuodelle olisi toiveena, että oppisin tunnistamaan perussieniä niin, että tieto on varmaa. Sieniä en ole ikinä pahemmin syönyt, mutta harvoina kertoina oon tykännyt ja niitä vois huomattavasti enemmän hyödyntää!

Aina ei pakosti huomaa, miten paljon joka miehen oikeus mahdollistaa. Kun sen oppii muistamaan, saa aika paljon ruokaa läheltä ja keräämisen vaivalla!

6. elokuuta 2017

Kuka on Hennamaista?

IMG_9446
Blogista ei löydy oikein kunnon esittelypostausta ittestäni, joten tässä se tulee.

Oon Henna, 20-vuotias. Oon avopuoliso, kahden kissan omistaja, inttileski, työntekijä. Teen tällä hetkellä töitä kesätoimittajana, toimin kauppakeskuksessa myyjänä sekä valokuvaan.

Asun rivitalokaksiossa, jossa on 61 neliötä. Oon asunut pian kaksi vuotta yhdessä puolison kanssa ja vasta nyt ollaan lähdetty sisustamaan kotia meidän näköiseksi.

Tykkään todella paljon matkustaa ja yleensä mulla on aina suunnitteilla tulevaisuudelle jokin ulkomaanmatka. Armeijan ajaksi matkustelu jäi, mutta tälle vuodelle on yksi matka kuitenkin tiedossa! Lisäksi valokuvaaminen ja diy-jutut on suurta herkkua. Pidän kierrättämisestä ja tykkään tehdä asioita itse. Mulle on tärkeetä, että teen eettisiä ja ekologisia päätöksiä, sillä luonto ja puhtaus on itselle tärkeitä asioita.
IMG_9452
Oon kevään 2016 ylioppilas ja lähdin siitä suoraan suorittamaan naisten vapaaehtoista asepalvelusta. Sen piti olla ittelle välivuosi, mutta vuoden aikana muutuin niin paljon, että arvot ja haaveet muuttuivat. Niinpä päädyin opiskelun sijasta lähtemään töihin. Joku voisi nähdä, että viettäisin toista välivuotta, mutta itselle tää on enemmänkin nykyinen elämäntilanne ja olen työntekijä, en elä välivuosissa. Tulevaisuuden suunnitelmat alkaa pikkuhiljaa muodostumaan, mutta niistä aion kertoa, kun oikea aika tulee.

Mulla on kuus sisarusta ja oon täti kolmelle. Lisäksi multa löytyy kaksi kummilasta. Myös puolisollani on kuusi sisarusta, joten perhe on meille kyllä ehdottoman tärkeä. Ollaan totuttu siihen, että ympäri vuoden on eri juhlia ja koteja, missä käydä.
IMG_9451
Suomalaisuus ja luonto on mulle tärkeitä asioita ja haluan niiden näkyvän varsinkin kuvissa. Haluaisin ihmisten huomaavan, miten monipuolinen ja kaunis meidän maa on. Moni lähtee kauas ettimään uusia kokemuksia, kun niitä saattaisi löytyä vaikkapa naapuripaikkakunnalta. Siksi kuvaan paljon lähialueilla, että ihmiset avaisivat silmänsä sille kauneudelle. Kuvia pystyy seuraamaan esimerkiksi facebookista [klik].

Mä oon kaikessa mukana -ihminen. Lyhyen elämäni aikana oon ollut yläaste- ja lukioajan aina oppilaskunnan hallituksessa, kuuluin nuorisovaltuustoon, oon ollut Keskipiste-leaderissä ja nyt Rieskaleaderissä. Nyt oon myös NVK Local Ylivieskan vetäjänä ja tarkoitus olisi lähteä vapaaehtoisesti paikalliseen Tuokiotupaan, mikä järjestää tapahtumia pääsääntöisesti vanhuksille. Musta on ihanaa olla mukana hyvää tarkoittavissa järjestöissä ja yhdistyksissä :-)

26. heinäkuuta 2017

Mä ja mun uskoni

_MG_7896-2 Useiden vuosien ajan mun uskoni oli isompi ongelma tutuille kuin mulle tai mun läheisille. Mä en oo ikinä jakanut uskoani kenellekään tai saatika tuputtanut sitä. Mä en halua, että mulle sanotaan mun uskovan väärin, koska mä en ajattele muiden tekevän niin myöskään. Usko on useimmille arka aihe, joten ajattelin puhua siitä kerrankin ääneen.

Mä tuun perheestä, jossa lapset on kasvatettu melko vapaasti. Mun vanhemmat anto jokaisen lapsen tehdä omat päätökset elämässä, mutta ovat olleet tukena ja antaneet neuvoja, kun on pyydetty. Ne ei oo tuputtanut eikä kieltäneet, vaikka tietäisivät tulevaisuuden seuraukset. Mun vanhemmat on antanut oppia kantapään kautta.

Mua ei ole kasvatettu ikinä mihinkään uskontoon. Pienenä olin kaverilla yötä, kun hän kysyi, millainen mun iltarukous on. Valehtelin, että meillä on kotona monia, joten luetaan mielummin hänelle opetettu. Todellisuus oli, että meillä ei ollut iltarukousta. Meillä ei oo kotona näkynyt mitään uskontoa muuten kuin meidät on kastettu evankelis-luterilaiseen kirkkoon sekä me ollaan juhlittu niin joulua kuin pääsiäistä. Mä en tiedä mun vanhempien uskoa, enkä tunne sen edes kuuluvan mulle. Mun elämä kuitenkin perustuu uskoon Jumalasta ja se on okei mun vanhemmille ja perheelle.

Yläaste- ja lukioikäisenä kävin melko paljon sunnuntaisin kirkossa. Oon seurakuntanuori ja vielä asuessani vanhemmilla, kävin joka perjantai nuortenillassa. Kun muutin uudelle paikkakunnalle poikaystävän perässä, jäi nuortenillat ja sunnuntain jumalanpalvelukset, sillä en tunne uutta seurakuntaa omana seurakuntana. Jos käyn vanhempieni luona, saatan vierailla aiemmassa seurakunnassa, koska se tuntuu kotiseurakunnalta ja siellä on aina hyvä olla.
_MG_7930-2
Nykyään seurakunnan tapahtumista käyn gospelkeikoilla ja -tapahtumissa. Mä tykkään valokuvata bändejä ja gospelmusiikilla on oma merkityksensä mulle.

Meillä, Villen kaa, kotona ei näy uskonnollisuus. Mulle usko on sisäistä tunnetta siitä, että joku pitää huolen ja on joku, johon turvautua. Mä en näe Jumalaa ihmisenä tai olentona, vaan se on voima siinä missä luontoäitikin. On voima, mikä antaa mulle voimaa ja mikä päättää, miten asiat menee. Tästä päätellen Jeesus ei kuulu mun elämään sellaisessa merkityksessä kuin kristinuskossa. Mä uskon kyllä historiallisesti sellaiseen henkilöön, mutta varmuutta uskonnollisesta osasta mulla ei oo.

Mä uskon kohtaloon ja siihen, että jokaisen polku on päätetty aiemmin. Vaikeina hetkinä luotan, että joku voima kantaa mua, kun mä en jaksa. Sitten ku elämässä menee paremmin, haluan auttaa muita jaksamaan, koska mäkin oon saanut voimaa sillon kun oon tarvinnut.

Tulevaisuudessa mä en aio kasvattaa mun lapsia uskoon. Mulle uskonto on yks arvoista, joten tietenkin se vaikuttaa kasvatustapaan, mutta ei suoranaisesti uskontona. Aion opettaa mun lapsille anteeksiannosta ja että lähimmäisen rakkaudesta. Aion opettaa mun lapset rakastamaan jokaista ja hyväksymään jokainen sellaisena kuin on. Mä haluan mun lasten löytävän oman tien siihen, mitä he haluavat uskoa tai uskovatko ollenkaan.
_MG_7903-2
Joitakin vuosia sitten mun usko oli tosi monelle ihmiselle ongelma, enkä ymmärtänyt sitä silloin enkä nytkään. Mä hyväksyn tasa-arvoisen avioliiton ja mä kannatan feminismiä. Tosi moni olettaa, että jos kuulun kirkkoon, en hyväksy erilaisuutta. Raamatussa on paljon siihen aikaan sidottuja lakipykäliä enkä mä niin idiootti ole, että olettaisin meidän elävän vielä sitä aikaa. Raamattu on siitä mielenkiintoinen kirja, että sitä voi tulkita haluamallaan tavalla. Mä haluan tulkita sitä rakkaudella ja ottaa sieltä talteen ne hyvät neuvot. Esimerkiksi jos lapsi valehtelee vanhemmilleen, on hänet oikeus kivittää. Samalla Raamatussa lukee, että avioliitto on naisen ja miehen välinen pyhä asia. Miksi toista käskyä noudatetaan ja toista ei?

Musta tuntuu, että moni näkee uskonnosta vaan ne ala-asteen oppitunnit Jeesuksesta ja veden muuttamisesta viiniksi. Musta on väärin opettaa lapsille Raamatusta asioita tarinoina, kun asiat pitäisi opettaa yleissivistävästi, miten uskonto vaikuttaa ihmiseen ja kulttuuriin. Mä oon lukenut Raamattua ja meiänkin kulttuurissa on paljon asioita ja sanontoja Raamatusta. Loppujen lopuks minkä tahansa uskonnon pyhä kirja kertoo tärkeimmästä eli lähimmäisen rakkaudesta. En mä välitä mistään Jeesuksen ihme teoista vaan siitä tärkeimmästä pointista.

Mä oon uskossa ja Jumala on mun elämän perusta. En häpeä sitä, vaikka ihmiset vieroksuu kuullessaan tällaisen asian musta. Miten sulla on, tuleeko mieleen heti ennakkoluuloja jos kuulee jonkun olevan uskossa?

26. kesäkuuta 2017

DIY: Mäntyinen lipasto

IMG_8384 Tässä on lipasto. Se on mäntyä ja siinä on muutama lyijykynän jälki. Sen kansi on kärsinyt lasten leikeissä. Se maksoi kuitenkin ainoastaan viisi euroa.

Oon puhunut jo useaan otteeseen blogin puolella projektissa, jossa sisustan kotini uudelleen tämän vuoden aikana. Tästä lipastosta tuli hetkessä yksi osa projektia.

Oon kova selaamaan facebook-kirppareita, sillä haluan suosia käytettyä ja kierrätettyä. Vastaan tuli juuri julkaistu ilmoitus lipastosta, minkä hintalappuna oli 5 euroa. Luulin myyjällä tulleen kirjoitusvirhe ja että hinta olisi oikeasti viisikymmentä euroa. Niinpä varasin lipaston ja kerroin, että voin tulla samantien hakemaan. Hinta olikin viisi euroa, sillä myyjä halusi lipasto mahdollisimman pian eroon. Kurvasin hänen pihalleen autolla, otin lipaston mukaan ja annoin setelin hänelle. Kummatkin olivat tyytyväisiä.

Hioin lipaston kannen, pyyhin lyijykynän jäljet ja liimasin laatikot tukevammaksi. Maalasin lipaston ja laatikot kahdesti valkoisella kalustemaalilla. Kiinnitin laatikot ja vetimet takaisin paikoilleen.
_MG_6180-2 _MG_6190-3
Lipasto on täydellinen eteiseen. Siihen päätyi puinen laatikko, jossa on Ruotuväki-lehdet. Kävin myös ostamassa viidellä eurolla prisman alennuskasveista orianan. Laatikoissa on helppo säilyttää kaikkea pientä, kuten kotiavaimet ja passit. Vieläkään en voi uskoa, että tää upeus maksoi ainoastaan viisi euroa. Tästä syystä mä rakastan kierrättämistä!

25. kesäkuuta 2017

LATELY

Oon ihastunut instagramin tarinaominaisuuteen. Päivittäin päivitän tarinaa eri tilanteista, mitä elämässä sillon sattuu tapahtumaan. instagram_tarina_1
Ensimmäinen aamu reservissä. Tuntu uskomattoman ihanalta tajuta, miten vapaa sitä olisi tekemään mitä ite ikinä haluaa. Aamupalaa syötiin vasta kauppareissun jälkeen.
Reservi alkoi myös pihamaan laittamisella. Muutettiin nykyiseen asuntoon marraskuussa, joten ei yhtään tiedetty, millanen pihamaa meitä odotti. Aiemmat asukkaat olivat olleet melko laiskoja pihatöissä, joten lumen alta paljastui viime syksyn tippuneet lehdet ja rikkaruohoja kasvoi pihalle tajuttoman helposti. Vedettiin Villen kaa rikkaruohot pois ja käytiin ostamassa uusia kesäkukkia.
instagram_tarina_2
Oon niin rakastunut meiän uuteen ruokapöytään. Kukat ja yrtit näyttää niiin hyvältä! Myös päivällinen jäi vähän myöhäiseksi, sillä haluttiin saada pöytä valmiiksi kyseisenä iltana :-)
instagram_tarina_3
Mun uusin projekti! Tästä on tulossa myöhemmin lisää, mutta hitsit oon ollut onnekas ihminen viime aikoina. Tän parissa pyörin muutaman päivän ja nautin kyllä ihan satasella :-)
instagram_tarina_4
Ville ja mä ollaan oltu kimpassa nyt kolme juhannusta. Nyt vietettiin ekaa kertaa juhannusta ihan kotona. Käytiin yhtenä iltana Villen isällä syömässä, muuten ollaan saunottu ja grillattu kotona. Käy se välillä näinkin :-)
instagram_tarina_5
Elena on saanut nauttia nyt tuplahuomiosta, kun Ville ja minä kumpikin ollaan lomalla. Myös uusin projekti tuli tänä aamuna valmiiksi ja oon enemmän kuin tyytyväinen!