Musta tuli yrittäjä

18. elokuuta 2017

yritysHennamaista Ei vitsi voin vihdoinkin kiljua sen ulos: musta tuli yrittäjä!

Monen kuukauden pohdinnan jälkeen tänään tuntui täydelliseltä hetkeltä laittaa yksityisen elinkeinonharjoittajan paperit eteenpäin eli perustin toiminimen. Kaikki tuntuu silti tapahtuneen tosi nopeasti, mutta näin laajalla tukijoukolla oon oppinut muutamissa kuukausissa yrittäjyydestä niin paljon, että toiminimi ei pelota.

Kaupparekisteriltä pitäisi muutaman päivän sisään tulla tieto, saanko yritykselle toivomani nimen. Y-tunnus kuitenkin jo saapui ja pistin sen kunniaksi arvonnankin facebookiin pystyyn. Tuntuu niin huikealta!

Nää on niitä hetkiä, kun vaan tajuaa olevan niiin onnekas ihminen. Mulla on ympärillä uskomattoman rakkaita ihmisiä!

Läheltä ruokaa pakastimeen

8. elokuuta 2017

_MG_9802-2 Kesän alussa kirjoitin realistisen summer bucket listan ja yks niistä kohdista oli marjojen kerääminen pakastimeen. Tää on mulle eka kesä, kun asun vakituisesti omassa kodissa (viime kesä meni varuskunnassa), joten ajattelin hyödyntää tän mahollisuuden.

Meiän vuokrakämpässä on iso pakastin ja jääkaappi, joten tilanpuutetta ei oo tiedossa. Päätin tukea kesätyöläisiä ja käydä ostamassa 4 kilon mansikkalaatikon kaupan edestä. Suurimman osan perkassin ja paloittelin pakastimeen. Oon kuullut, että tilaa ei vie niin paljon jos soseuttaa mansikat. Meillä kun tilaa on reilusti, näin paloittelun hyvänä vaihtoehtona. Äidin tavasta poiketen ripottelin päälle vähän sokeria, sillä se kuulemma säilyttää mansikoissa c-vitamiinin sulatuksen jälkeen. Nyt pohdin, ostaisinko vielä yhden laatikon mansikoita pakastimeen, sillä jäiset mansikat on ihan parasta puuron kera!

Mansikoiden lisäksi halusin ehdottomasti pakastimeen mustikoita. Oon todennut itteni hitaaksi kerääjäksi, joten mustikkametällä on käyty nyt valokuvaamisen ohella kahteen kertaan ja pakastimeen on saatu vasta kolme litraa mustikoita. Tarkoituksena ois käydä keräämässä vielä lisää, sillä mustikat on tajuttoman hyviä niin puurossa, mustikkapiirakassa kuin vaikka pirtelössä.
_MG_9799-2
Toiveena olisi, että syksyllä mulla olisi jääkaapissa myös itse tehtyä marja- ja omenamehua. Omenat saan vanhempien omenapuista, mutta viinimarjoja en oo toistaiseksi vielä löytynyt. Pitää alkaa lähisuku käymään läpi, kenen marjapuskat saan käydä tyhjentämässä!

Musta on ihanaa, että Suomen luonto on niin monipuolinen ja sieltä saa vaikka mitä ruokapöytään. Ensi vuodelle olisi toiveena, että oppisin tunnistamaan perussieniä niin, että tieto on varmaa. Sieniä en ole ikinä pahemmin syönyt, mutta harvoina kertoina oon tykännyt ja niitä vois huomattavasti enemmän hyödyntää!

Aina ei pakosti huomaa, miten paljon joka miehen oikeus mahdollistaa. Kun sen oppii muistamaan, saa aika paljon ruokaa läheltä ja keräämisen vaivalla!

Kuka on Hennamaista?

6. elokuuta 2017

IMG_9446
Blogista ei löydy oikein kunnon esittelypostausta ittestäni, joten tässä se tulee.

Oon Henna, 20-vuotias. Oon avopuoliso, kahden kissan omistaja, inttileski, työntekijä. Teen tällä hetkellä töitä kesätoimittajana, toimin kauppakeskuksessa myyjänä sekä valokuvaan.

Asun rivitalokaksiossa, jossa on 61 neliötä. Oon asunut pian kaksi vuotta yhdessä puolison kanssa ja vasta nyt ollaan lähdetty sisustamaan kotia meidän näköiseksi.

Tykkään todella paljon matkustaa ja yleensä mulla on aina suunnitteilla tulevaisuudelle jokin ulkomaanmatka. Armeijan ajaksi matkustelu jäi, mutta tälle vuodelle on yksi matka kuitenkin tiedossa! Lisäksi valokuvaaminen ja diy-jutut on suurta herkkua. Pidän kierrättämisestä ja tykkään tehdä asioita itse. Mulle on tärkeetä, että teen eettisiä ja ekologisia päätöksiä, sillä luonto ja puhtaus on itselle tärkeitä asioita.
IMG_9452
Oon kevään 2016 ylioppilas ja lähdin siitä suoraan suorittamaan naisten vapaaehtoista asepalvelusta. Sen piti olla ittelle välivuosi, mutta vuoden aikana muutuin niin paljon, että arvot ja haaveet muuttuivat. Niinpä päädyin opiskelun sijasta lähtemään töihin. Joku voisi nähdä, että viettäisin toista välivuotta, mutta itselle tää on enemmänkin nykyinen elämäntilanne ja olen työntekijä, en elä välivuosissa. Tulevaisuuden suunnitelmat alkaa pikkuhiljaa muodostumaan, mutta niistä aion kertoa, kun oikea aika tulee.

Mulla on kuus sisarusta ja oon täti kolmelle. Lisäksi multa löytyy kaksi kummilasta. Myös puolisollani on kuusi sisarusta, joten perhe on meille kyllä ehdottoman tärkeä. Ollaan totuttu siihen, että ympäri vuoden on eri juhlia ja koteja, missä käydä.
IMG_9451
Suomalaisuus ja luonto on mulle tärkeitä asioita ja haluan niiden näkyvän varsinkin kuvissa. Haluaisin ihmisten huomaavan, miten monipuolinen ja kaunis meidän maa on. Moni lähtee kauas ettimään uusia kokemuksia, kun niitä saattaisi löytyä vaikkapa naapuripaikkakunnalta. Siksi kuvaan paljon lähialueilla, että ihmiset avaisivat silmänsä sille kauneudelle. Kuvia pystyy seuraamaan esimerkiksi facebookista [klik].

Mä oon kaikessa mukana -ihminen. Lyhyen elämäni aikana oon ollut yläaste- ja lukioajan aina oppilaskunnan hallituksessa, kuuluin nuorisovaltuustoon, oon ollut Keskipiste-leaderissä ja nyt Rieskaleaderissä. Nyt oon myös NVK Local Ylivieskan vetäjänä ja tarkoitus olisi lähteä vapaaehtoisesti paikalliseen Tuokiotupaan, mikä järjestää tapahtumia pääsääntöisesti vanhuksille. Musta on ihanaa olla mukana hyvää tarkoittavissa järjestöissä ja yhdistyksissä :-)

Uusin ostos: Fujifilm instax mini 8

1. elokuuta 2017

_MG_9018-2 Mä oon jo parin vuoden ajan haaveillut polaroidkamerasta, mutten halunnut ostaa parinsadan kameraa, sillä tarve polaroidille ei olisi niin suuri. Eilen näin pitkästä aikaa ystäviä ja käytiin kiertelemässä kauppoja, kun Fujifilmin instax mini 8 tuli edulliseen hintaan vastaan. Tuntu kuin kohtalolta enkä jäänyt miettimään vaan kiikutin kameran kassan kautta kotia.

Siitä lähtien, kun oon Villen kanssa aloittanut seurustelun, oon toivonut, että saatais valokuva-albumiin kuvia vuosien varrelta talteen. Aluks se toimi, mutta kuvien tilaaminen osottautui isommaks kompastuskiveks kuin oletin - kuvia ei kannattaisi tilata vain paria kerralla vaan isompana satsina. Niinpä niiden kuvien tilaaminen unohtui. Polaroidkamera on pelastus tähän, sillä kuva tulee ulos heti!

Kävin ostamassa ihanan valokuva-albumin, johon aion teipata polaroidkuvat. Lähitulevaisuudessa kuvia tulisi albumiin ainakin Villen sotilasvalasta. Myöhemmin albumia on kiva selata, sillä kuva kertoo oikeasti sen tilanteen, koska napin painalluksen jälkeen kuvaa ei voi peruuttaa.
RAXI7371-2
Mä oon enemmän kuin tyytyväinen tähän ostokseen ja tää tulee varmasti tulevaisuudessa käyttöön matkustellessa sekä isompien merkkipäivien yhteydessä. Toki kuvia voi ottaa muuhunkin tarkoitukseen kuin itse valokuva-albumiin :-)

Hauskinta on, että tänään otin ylempänä olevan kuvan ekana testikuvana ja vasta kuvan valmistuessa tajusin, että Elenahan näyttää kieltä!

Mä ja mun uskoni

26. heinäkuuta 2017

_MG_7896-2 Useiden vuosien ajan mun uskoni oli isompi ongelma tutuille kuin mulle tai mun läheisille. Mä en oo ikinä jakanut uskoani kenellekään tai saatika tuputtanut sitä. Mä en halua, että mulle sanotaan mun uskovan väärin, koska mä en ajattele muiden tekevän niin myöskään. Usko on useimmille arka aihe, joten ajattelin puhua siitä kerrankin ääneen.

Mä tuun perheestä, jossa lapset on kasvatettu melko vapaasti. Mun vanhemmat anto jokaisen lapsen tehdä omat päätökset elämässä, mutta ovat olleet tukena ja antaneet neuvoja, kun on pyydetty. Ne ei oo tuputtanut eikä kieltäneet, vaikka tietäisivät tulevaisuuden seuraukset. Mun vanhemmat on antanut oppia kantapään kautta.

Mua ei ole kasvatettu ikinä mihinkään uskontoon. Pienenä olin kaverilla yötä, kun hän kysyi, millainen mun iltarukous on. Valehtelin, että meillä on kotona monia, joten luetaan mielummin hänelle opetettu. Todellisuus oli, että meillä ei ollut iltarukousta. Meillä ei oo kotona näkynyt mitään uskontoa muuten kuin meidät on kastettu evankelis-luterilaiseen kirkkoon sekä me ollaan juhlittu niin joulua kuin pääsiäistä. Mä en tiedä mun vanhempien uskoa, enkä tunne sen edes kuuluvan mulle. Mun elämä kuitenkin perustuu uskoon Jumalasta ja se on okei mun vanhemmille ja perheelle.

Yläaste- ja lukioikäisenä kävin melko paljon sunnuntaisin kirkossa. Oon seurakuntanuori ja vielä asuessani vanhemmilla, kävin joka perjantai nuortenillassa. Kun muutin uudelle paikkakunnalle poikaystävän perässä, jäi nuortenillat ja sunnuntain jumalanpalvelukset, sillä en tunne uutta seurakuntaa omana seurakuntana. Jos käyn vanhempieni luona, saatan vierailla aiemmassa seurakunnassa, koska se tuntuu kotiseurakunnalta ja siellä on aina hyvä olla.
_MG_7930-2
Nykyään seurakunnan tapahtumista käyn gospelkeikoilla ja -tapahtumissa. Mä tykkään valokuvata bändejä ja gospelmusiikilla on oma merkityksensä mulle.

Meillä, Villen kaa, kotona ei näy uskonnollisuus. Mulle usko on sisäistä tunnetta siitä, että joku pitää huolen ja on joku, johon turvautua. Mä en näe Jumalaa ihmisenä tai olentona, vaan se on voima siinä missä luontoäitikin. On voima, mikä antaa mulle voimaa ja mikä päättää, miten asiat menee. Tästä päätellen Jeesus ei kuulu mun elämään sellaisessa merkityksessä kuin kristinuskossa. Mä uskon kyllä historiallisesti sellaiseen henkilöön, mutta varmuutta uskonnollisesta osasta mulla ei oo.

Mä uskon kohtaloon ja siihen, että jokaisen polku on päätetty aiemmin. Vaikeina hetkinä luotan, että joku voima kantaa mua, kun mä en jaksa. Sitten ku elämässä menee paremmin, haluan auttaa muita jaksamaan, koska mäkin oon saanut voimaa sillon kun oon tarvinnut.

Tulevaisuudessa mä en aio kasvattaa mun lapsia uskoon. Mulle uskonto on yks arvoista, joten tietenkin se vaikuttaa kasvatustapaan, mutta ei suoranaisesti uskontona. Aion opettaa mun lapsille anteeksiannosta ja että lähimmäisen rakkaudesta. Aion opettaa mun lapset rakastamaan jokaista ja hyväksymään jokainen sellaisena kuin on. Mä haluan mun lasten löytävän oman tien siihen, mitä he haluavat uskoa tai uskovatko ollenkaan.
_MG_7903-2
Joitakin vuosia sitten mun usko oli tosi monelle ihmiselle ongelma, enkä ymmärtänyt sitä silloin enkä nytkään. Mä hyväksyn tasa-arvoisen avioliiton ja mä kannatan feminismiä. Tosi moni olettaa, että jos kuulun kirkkoon, en hyväksy erilaisuutta. Raamatussa on paljon siihen aikaan sidottuja lakipykäliä enkä mä niin idiootti ole, että olettaisin meidän elävän vielä sitä aikaa. Raamattu on siitä mielenkiintoinen kirja, että sitä voi tulkita haluamallaan tavalla. Mä haluan tulkita sitä rakkaudella ja ottaa sieltä talteen ne hyvät neuvot. Esimerkiksi jos lapsi valehtelee vanhemmilleen, on hänet oikeus kivittää. Samalla Raamatussa lukee, että avioliitto on naisen ja miehen välinen pyhä asia. Miksi toista käskyä noudatetaan ja toista ei?

Musta tuntuu, että moni näkee uskonnosta vaan ne ala-asteen oppitunnit Jeesuksesta ja veden muuttamisesta viiniksi. Musta on väärin opettaa lapsille Raamatusta asioita tarinoina, kun asiat pitäisi opettaa yleissivistävästi, miten uskonto vaikuttaa ihmiseen ja kulttuuriin. Mä oon lukenut Raamattua ja meiänkin kulttuurissa on paljon asioita ja sanontoja Raamatusta. Loppujen lopuks minkä tahansa uskonnon pyhä kirja kertoo tärkeimmästä eli lähimmäisen rakkaudesta. En mä välitä mistään Jeesuksen ihme teoista vaan siitä tärkeimmästä pointista.

Mä oon uskossa ja Jumala on mun elämän perusta. En häpeä sitä, vaikka ihmiset vieroksuu kuullessaan tällaisen asian musta. Miten sulla on, tuleeko mieleen heti ennakkoluuloja jos kuulee jonkun olevan uskossa?

Viime aikoina

24. heinäkuuta 2017

_MG_7706-2 Heinäkuu on mennyt multa ihan ohi. Mun elämä on tällä hetkellä melko hektistä eikä siihen pahemmin kuulu mitään muuta kuin töitä ja kissojen kanssa olemista. Tällä hetkellä mun työvuorot vaihtelee todella paljon, mutta nytkin takana on 72-tuntinen työviikko. Tänään mulla on ekaa kertaa kolmeen viikkoon vapaapäivä ja sen aion kyllä hyödyntää!

Meillä arki on lähtenyt pyörimään melko hyvin kattoen olosuhteita – Ville on nyt kolmatta viikkoa armeijassa ja kissat on tottunut toisiinsa ja saavat toisistaan seuraa sen ajan, kun oon töissä. Nuunuu kasvaa nopeasti ja ollaan opeteltu, mikä on oikein ja mikä ei. Siltikin toinen on käynyt tutkimassa vessanpöntön kahteen otteeseen ja ruokapöydältä häädetään pois kymmeniä kertoja päivässä.

Kesätoimittajan työstä mulla on kolme viikkoa takana ja viisi edessä. Oon päässyt monipuolisesti keikkailemaan ja tapaamaan inspiroivia ja erilaisia ihmisiä. Seuraavasta viidestä viikosta saattanee siis tulla todella opettavaista aikaa :-)
_MG_7710-2
Kodin sisustamiselle kuuluu hyvää. Kävin hakemassa vanhan lipaston, mikä annettiin facebookin roskalavalla ilmaiseksi. Tää olisi tarkoitus entisöidä, sillä tykätään Villen kaa siitä tällaisenaan, mutta kantta täytyy hioa ja yhtä ovista.

Tämmöistä mun arki on vielä elokuun loppuun saakka, jolloin uudet tuulet taas kutsuu!

Kahden työpaikan työntekijä

7. heinäkuuta 2017

_MG_6587-4 _MG_6616-2 Tää viikko on ollut täysin muutoksia täynnä. En yleensä tykkää, että muutoksia tulee samaan aikaan paljon, mutta tällä kertaa en kiireiden myötä oo edes kerennyt huomata, miten elämä onkaan muuttunut.

Aloitin viime viikolla työt. Tämän viikon keskiviikkona aloitin rinnalle toisen työn. Tällä hetkellä teen 8–12 tuntia töitä päivässä, joten aikaa muulle ylimääräiselle ei joka päivä ole. Teen kahta täysin erilaista työtä. Oon kesätoimittaja sekä tavaratalon kassamyyjä. Vaikka työt ovat toisistaan poikkeavia, on kummankin työn tekeminen ollut tähän mennessä antoisaa.

Lisäksi olen virallisesti inttileski, sillä avopuolisoni Ville lähti maanantaina suorittamaan varusmiespalvelusta. Iltaisten puhelujen myötä toinen on tykännyt intissä olla, joten ikävää ei vielä pahemmin ole muodostunut.

Nuunuun saapuminen on muuttanut arkea myös, sillä kissanpentu vaatii huomiota ja hellyyttä. Sitä onneksi on, sillä nyt läheisyyttä on tarjolla vain kissoille, haha!

Elämä on kuitenkin nyt hyvää tällaisenaan. On ihana pystyä elämään päivä kerrallaan ilman isompia murheita!

Saanen esitellä: Nuunuu

2. heinäkuuta 2017

_MG_6321-2 _MG_6345-2 _MG_6338-2 _MG_6329-2 Meidän perhe kasvoi yhdellä kissalla. Nyt meitä on neljä.

Nuunuu on vielä pieni, 12-viikkoinen. Tuntuu hassulta ottaa yhdellä kädellä kissa syliin, sillä Elena painaa kuitenkin 5,3kg ja hänen nostaminen ei tapahdu ihan tuosta vain. Nuunuu on sopeutunut uuteen kotiin hyvin, mutta Elena ei ole toisesta kiinnostunut, ainoastaan sähisee jos tuntee toisen olevan liian lähellä.

Nuunuu on poikakissa, yksi viidestä pennusta. Innolla odotetaan, millainen ventiö hänestä kasvaa! <3

DIY: Mäntyinen lipasto

26. kesäkuuta 2017

IMG_8384 Tässä on lipasto. Se on mäntyä ja siinä on muutama lyijykynän jälki. Sen kansi on kärsinyt lasten leikeissä. Se maksoi kuitenkin ainoastaan viisi euroa.

Oon puhunut jo useaan otteeseen blogin puolella projektissa, jossa sisustan kotini uudelleen tämän vuoden aikana. Tästä lipastosta tuli hetkessä yksi osa projektia.

Oon kova selaamaan facebook-kirppareita, sillä haluan suosia käytettyä ja kierrätettyä. Vastaan tuli juuri julkaistu ilmoitus lipastosta, minkä hintalappuna oli 5 euroa. Luulin myyjällä tulleen kirjoitusvirhe ja että hinta olisi oikeasti viisikymmentä euroa. Niinpä varasin lipaston ja kerroin, että voin tulla samantien hakemaan. Hinta olikin viisi euroa, sillä myyjä halusi lipasto mahdollisimman pian eroon. Kurvasin hänen pihalleen autolla, otin lipaston mukaan ja annoin setelin hänelle. Kummatkin olivat tyytyväisiä.

Hioin lipaston kannen, pyyhin lyijykynän jäljet ja liimasin laatikot tukevammaksi. Maalasin lipaston ja laatikot kahdesti valkoisella kalustemaalilla. Kiinnitin laatikot ja vetimet takaisin paikoilleen.
_MG_6180-2 _MG_6190-3
Lipasto on täydellinen eteiseen. Siihen päätyi puinen laatikko, jossa on Ruotuväki-lehdet. Kävin myös ostamassa viidellä eurolla prisman alennuskasveista orianan. Laatikoissa on helppo säilyttää kaikkea pientä, kuten kotiavaimet ja passit. Vieläkään en voi uskoa, että tää upeus maksoi ainoastaan viisi euroa. Tästä syystä mä rakastan kierrättämistä!

LATELY

25. kesäkuuta 2017

Oon ihastunut instagramin tarinaominaisuuteen. Päivittäin päivitän tarinaa eri tilanteista, mitä elämässä sillon sattuu tapahtumaan. instagram_tarina_1
Ensimmäinen aamu reservissä. Tuntu uskomattoman ihanalta tajuta, miten vapaa sitä olisi tekemään mitä ite ikinä haluaa. Aamupalaa syötiin vasta kauppareissun jälkeen.
Reservi alkoi myös pihamaan laittamisella. Muutettiin nykyiseen asuntoon marraskuussa, joten ei yhtään tiedetty, millanen pihamaa meitä odotti. Aiemmat asukkaat olivat olleet melko laiskoja pihatöissä, joten lumen alta paljastui viime syksyn tippuneet lehdet ja rikkaruohoja kasvoi pihalle tajuttoman helposti. Vedettiin Villen kaa rikkaruohot pois ja käytiin ostamassa uusia kesäkukkia.
instagram_tarina_2
Oon niin rakastunut meiän uuteen ruokapöytään. Kukat ja yrtit näyttää niiin hyvältä! Myös päivällinen jäi vähän myöhäiseksi, sillä haluttiin saada pöytä valmiiksi kyseisenä iltana :-)
instagram_tarina_3
Mun uusin projekti! Tästä on tulossa myöhemmin lisää, mutta hitsit oon ollut onnekas ihminen viime aikoina. Tän parissa pyörin muutaman päivän ja nautin kyllä ihan satasella :-)
instagram_tarina_4
Ville ja mä ollaan oltu kimpassa nyt kolme juhannusta. Nyt vietettiin ekaa kertaa juhannusta ihan kotona. Käytiin yhtenä iltana Villen isällä syömässä, muuten ollaan saunottu ja grillattu kotona. Käy se välillä näinkin :-)
instagram_tarina_5
Elena on saanut nauttia nyt tuplahuomiosta, kun Ville ja minä kumpikin ollaan lomalla. Myös uusin projekti tuli tänä aamuna valmiiksi ja oon enemmän kuin tyytyväinen!

DIY: Mäntyinen ruokapöytä

23. kesäkuuta 2017

Mulla on tässä intin ja töiden välissä vähän reilu viikon loma, jonka aikana oon yrittänyt saada tehtyä eri projekteja. Keväällä kävin iskän kanssa ostamassa K-raudasta mäntylankkua, josta mun oli tarkoitus tehdä ruokapöytä. Yhdessä sahattiin sopivat palat ja armeijan kiireissä projekti jäi jäähylle. Nyt kotiutuessa jatkoin projektia.
_MG_6062-3 _MG_6159-2
Meillä oli aiemmin keittiössä tumma pöytä, jossa oli valkoiset jalat ja niihin tummat ruokailutuolit. Nää oli ostettu aikanaan yhteen muuttaessa ja ne toimi kelvollisesti opiskelijoiden ensiasunnossa. Nyt pari vuotta myöhemmin tilanne on eri ja halusin meille oikeasti oman tyyliset ruokailukalusteet. Ikea sai jäädä unholaan, sillä halusin haastaa itseäni. Tuoleista tuun myöhemmin puhumaan lisää, mutta saatiin käytettynä neljä valkoista pinnatuolia huippuhalvalla! Niihin aloin väsäämään maalaisromanttista pöytää, mistä tuli ihanempi kuin olisin voinut kuvitella!

Koska ohje on helppo ja tää on vaan yks versio niistä, mitä netissä pyörii, ajattelin jakaa oman version teille. Neuvoja sain isältä ja Kärkkäisen remonttipuolen myyjältä.
_MG_6060-2
1 Pohdi, minkä kokoiselle pöydälle on tarvetta. Meillä oli aiemmin 120cm pitkä pöytä, mikä oli mielestäni hieman liian pieni. Niinpä päädyin neljän tuolin pöytään, minkä pituus olisi 140cm. Oikean kokoisten mäntylankkujen jälkeen pöydän leveydeksi muodostui noin 80cm ja pituudeksi 140cm. K-raudasta kannattaa tarkistaa myymäläkohtaisesti tarjontaa. Itse ostin siis tätä pöydän kanteen, tätä tukipuuksi ja tätä jalkoihin.

2 Sahaa oikean kokoisen palaset. 48x198mm:stä lankkua sahattiin neljä kappaletta 140cm:n pituista pätkää. 48x48mm:n tukipalasia sahattiin kaksi 72cm:n pituista pätkää ja 90x90mm:n jalkoja neljä 66cm:n pituista pätkää.
_MG_6051-2 _MG_6054-2
3 Hio palaset hyvin ettei niistä irtoa tikkuja ja sen jälkeen itse vahasin värillisellä vahalla kaikki palaset kertaalleen. Vahan täytyi antaa kuivua vähintään 12 tuntia, joten seuraavana päivänä vahasin uudelleen, mutta kirkkaalla vahalla, jotta pöydän sävy ei menisi liian tummaksi. Vahaa voi laittaa vielä kolmannen tai jopa neljännen kerroksen, mutta itselleni riitti tuo kaksi. Vaha teki projektista tosi helpon, sillä vahan voi levittää puuhun vaan vanhalla t-paidan palasella! Jälki on upea eikä tarvinnut stressata mistään pensselin jäljistä.

4 Kun palaset on kuivia, yhdistin kannen lankut tukipuilla yhteen. Tämän jälkeen kannoin pöydän kannen ja jalat sisälle, jossa yhdistin jalat kulmaraudoilla kanteen kiinni.

5 Tässä vaiheessa naurettiin Villen kanssa, sillä uusien tuolien myötä alkuun suunnitellut mitat olivat liian korkeita. Alkuperäisistä jaloista päätettiin sitten sahata 6cm pois ja hioa jalkojen pohjat uudelleen. Sitten vaan pehmusteet paikalle ja pöytä oikein päin! Meiän pöydän lopulliseksi korkeudeksi siis tuli 71cm, mikä on vähemmän kuin aiemman pöydän korkeus. Tämä johtui täysin uusista pinnatuoleista, jotka olivat matalammat kuin aiemmat tuolit. Tämän takia kannattaa olla tarkka jos hankkii uudet tuolit.
_MG_6163-2 _MG_6161-2 _MG_6165-2
Tätä pöytää rakastan, koska se on oikeasti tehty rakkaudella ja vaivalla. Mun tukena oli koko ajan isä ja Ville, joten missään vaiheessa ei iskenyt epätoivo. Tismalleen samalaista pöytää ei mistään löydy ja se on mitoiltaan suunniteltu just meidän käyttöön. Hintakaan ei ole mielestäni paha mäntyiseen pöytään.

Puutavara maksoi yhteensä noin 35 euroa, mistä ei jäänyt pahemmin jämäpaloja. Värillinen vaha maksoi 11,90€ ja väritön vaha 21,90€. Vahaa jäi huomattavasti ylimääräistä varastoon, joten jonkinlaista uutta puuprojektia tässä pitää alkaa suunnittelemaan ettei turhaksi varastoon jää. Työkalut meillä oli isältä ennestään sekä ruuvit ja kulmaraudat saatiin alle kympillä. Yhteishinta siis oli noin 75 euroa :-)

Naisten vapaaehtoinen asepalvelus – vinkit pakkaamiseen

21. kesäkuuta 2017

Eletään taas jännittäviä aikoja, sillä jälleen kerran uusi saapumiserä pohtii, mitä pakata mukaan inttiin. Oon keskustellut useamman ihmisen kaa ja huomannut, että vapaaehtoiset naiset pohtivat enemmän, mitä kaikkea sitä tarvitsee mukaan. Päätinpä tehdä jonkinmoisen listan naisille, mitä ottaa mukaan.

Alkuun kannattaa valmistautua olemaan kiinni kaksi tai kolme viikkoa. Aika vaihtelee hyvinkin paljon enkä ala pätemään, miten missäkin on milloinkin toimittu. Omalla kohdallani olin heti ensimmäiset kolme viikkoa kiinni ja olin siihen kovin tyytyväinen. Siinä ajassa kerkesi tottua uuteen elinympäristöön sekä unohtuneet tavarat pystyi läheiset tuomaan varuskuntaan, sillä ensimmäisenä viikonloppuna oli kotiväenpäivä.

Ensimmäisinä viikkoina ei kaikkea tarvitse ja omia tavaroita voi kasarmille tuoda pikkuhiljaa, kun huomaa, millaiset säilytysmahdollisuudet löytyy. Osa tavaroista voi olla toiselle täysin turhia, kun toisen elämän intissä saattaa pelastua sillä. Esimerkkinä itse jouduin teippaamaan urheiluteipillä jalkapohjani marsseille, mutta osa tupalaisistani eivät koko palveluksen aikana koskeneet urheiluteippiin.

Huomioikaa tätä listaa lukiessa, että kokemukset ja tarpeet on erilaisia jokaisella ihmisellä. Yritän jokaisessa kohdassa perustella, miksi itse koin tarpeelliseksi. Siitä voi päätellä, onko itsellä samalainen tarve.
SUKAT
Neuloin ittelle kahdet intinvihreät villasukat, joita loppujen lopuks käytin koko palveluksen. Olin onnistunut tekemään oikean mittasen varren niin, että sukka loppu just maiharin reunaan :-D

PAM (palveluksen aloittamismääräys), kela-kortti, rokotustodistus, lääkereseptit, ajokortti ja tilinumero.
– No, ilman PAM:ia et edes pääse julkisella kasarmille. Siinä on matkalippu sekä varuskunnassa PAM näytetään, että osataan neuvoa oikeaan suuntaan. Rokotuskortti ja omat tiedot tarvitaan tulotarkastuksessa, jossa tiedetään, mitä rokotuksia oot saanut. Tilinumero tarvitaan päivärahojen maksamiseen ja lääkereseptillä saat varuskuntasairaalasta tarvittavat lääkkeet.
Urheilurintsikoita ja omia alushousuja
– Jos ensimmäiset viikot menee gineksessä, on hyvä varautua pakkaamalla vähintään kahdeksi viikoksi alusvaatteita. Intti tarjoaa naisille miesten boxereita ja normaaleja sukkia ihan niin kuin miehillekin, mutta niitä ei ole pakko käyttää. Rintaliivejä tai urheilurintsikoita intti ei tarjoa, sillä se maksetaan päivärahassa sitten. Toisin sanoen mukaan kannattaa varata hyvä määrä istuvia rintsikoita ja alushousuja. Itselläni oli alkuaikoina kuudet eri urheilurintsikat, sillä hikoilun määrä oli aivan järjetön sekä fyysistä liikuntaa tuli tetsaamalla koko peruskoulutuskauden (8 ensimmäistä viikkoa). Meillä oli naisten vessassa pesukone, missä pystyttiin pitkinä kiinnioloina pesemään omia alusvaatteita. Tätä en kuitenkaan tiennyt ennen palvelukseen astumista, joten alusvaatteita oli koko palveluksen ajan reilu määrä kaapissa.
Omia sukkia
– Tämä on täysin mielipidekysymys. Puolustusvoimat tarjoaa viisi paria mustia sukkia, ja pyykinvaihto on noin kerran viikossa. Tää oli mun mielestä ällöttävää sekä halusin varmasti oman kokoisia sukkia (jalka 38), joten kävin ostamassa ison kasan mustia sukkia. Niillä menin koko palveluksen ja tyytyväinen oon päätökseen. Esimerkiksi kymmenen päivän taisteluharjoituksessa ei todellakaan olisi viisi paria intin sukkia riittänyt. Mukana tais tuolloin olla 20 paria omia sukkia jos sukat kastuis :-D
Uikkarit
– Päiväohjelmaan merkattua uintia meillä tais olla kahdesti haha eli ei tosiaan oma uimapuku ollut siltä kantilta tarpeellinen. Kainuun prikaatissa on kuitenkin uimahalli varuskunnan sisällä, joten käytiin useana iltana uimassa, kun vapaa-aika oli alkanut. Tällöin käytin omaa uimapukua. Kaartin jääkärirykmenttiin muuttaessa toin uimapuvun takaisin kotiin, sillä en tehnyt puvulla mitään. Eli toisin sanoen jos varuskunnassa on mahdollista uida vapaa-ajalla, kannattaa pohtia haluaako uida omalla, mutta muuten kyllä parista uimakerrasta selviytyy intin uimapuvulla!
"Pieni ensiapupakkaus"
– Tällä tarkoitan pientä meikkipussia tai vastaavaa, mihin on hyvä varata särkylääkettä, laastareita, rakkolaastareita, allergialääkettä, maitohappobakteereita ynnä muuta. Tän sisältö riippuu täysin ihmisestä. Itselläni se sisälsi vedenkestäviä laastareita, rakkolaastareita, buranaa, e-pillereitä, urheiluteippiä, kuumemittarin ja desifiointilappuja. Kuumemittaria lainas loppujen lopuks todella moni kaveri, sillä varuskuntasairaalaan ei haluttu mennä jos ei ollut pakko. Myös särkylääkettä saa varuskuntasairaalasta pyytämällä, mutta aina sinne ei ollut aikaa mennä lääkkeitä hakemaan niin oli hyvä varautua.
Hiusjuttuja (ponnarit, pinnit, harja, hiuslakka, kuivashampoo, hiusgeeli, shampoo, hoitoaine)
– Tästä oon nähnyt vaikka millaisia listoja. Oman palveluksen aikana en tarvinnut kuin kolme ponnaria ja hiuslakkaa. Pinnejä en käyttänyt, koska ne paino taistelukypärässä. Lisäksi mulla oli hiusharja, shampoo ja hoitoaine. Oon kuullut osan käyttävän hiusgeeliä, koska hiuslakka on kielletty. Tällaisissa tilanteissa tulee toimia ohjeiden mukaan. Osa johtajista ei välitä jos vauvahiukset pyörii siellä täällä, mutta osa varusmiesjohtajista vaatii, että jokainen hius on tiukalla letillä.
Hygieniatarvikkeet
– Hammasharja, -tahna, deodorantti, sheiveri, kasvorasva ja niin edelleen. Tämäkin on melko päivänselvä lista, mikä sisältää jokaisella omat juttunsa.
Tekemistä vapaa-ajalle
– Tätä ei pakosti ensimmäisillä viikoilla tarvitse, sillä vapaa-aikaa on melko vähän ja uuteen alueeseen tutustuminen pitää kiireisenä. Arjen muodostuessa on hyvä ottaa luettavaa, tabletti/läppäri latureineen, kuulokkeet ja vaikkapa joku pelikonsoli. Riippuu ihan ihmisestä, mitä tykkää tehä.
Omat urheiluvaatteet
– Tää liittyy myös vapaa-aikaan, eli jos haluaa ylläpitää omaa kuntoa, kannattaa hyvät ja istuvat urheiluvaatteet raahata kotoa kassulle. Omat lenkkarit tekee jo ihmeitä, sillä niitä saa käyttää myös liikuntakoulutuksessa. Jos tuvassa on ylimääräisiä kaappeja, on yksikön vääpeliltä mahdollista kysyä lupaa tupakaappiin, joten omia tavaroita ei tarvii väkinäisesti työntää omaan kaappiin. 
Lisävirtapankki ja taskulamppu
– Leirien pelastus. Jos on helppoa elää ilman puhelinta leireillä, ei lisävirtapankkia tarvii. Itse oon sen verran puhelinriippuvainen, että joka ilta soitin tai laitoin hyvää yötä -viestin kotia. Taskulamppu taas on ihan must syys- ja talvi-iltoina ja -öisin. Mahdollisimman tehokas lamppu niin sitä parempi. Otsalamppu oli kätevin, sillä sen kiinnitti taistelukypärään ja sitten oli kummatkin kädet vapaana. Pystytettiin aika monta telttaa ja valmisteltiin tykin ammuksia Rovajärven yössä ja ilman lamppua meistä ei ois ollu mihinkään.
Puukko tai taskuveitsi
– Tää on varmaan aselajista kiinni, sillä tykkimiehenä en puukkoa tarvinnut. Sellasen kyllä ostin, mutta ihan taskuveitsellä ois selvinnyt. Toisinaan joku kysy, että onko jollakin puukkoa, mutta harvoja hetkiä.
Muistiinpanovälineet ja kello
– Taistelija ei ole ikinä myöhässä, ei edes sekuntiakaan. Lisäksi jokaisella taistelijalla on muistiinpanovälineet. Alkuun on hyvä olla joku pikkuvihko ja kynä reisitaskussa, mutta jos johtajakoulutusta lähtee suorittamaan, on hyvä ostaa sotilaskodista gonapenaali, missä muistiinpanovälineet säilyy huomattavasti paremmin ja se sopii täydellisesti reisitaskuun!

Oman kodin parhaimmat puolet

20. kesäkuuta 2017

Omassa asunnossa asuminen tuo paljon vastuuta ja asumismenoja. Kaiken sen rinnalla omassa kodissa on niin paljon positiivisia asioita.
_MG_5959-2 _MG_5967-2
Oma piha – asutaan Villen kanssa rivitalon päätykaksiossa ja meillä on niin etu- kuin takapihaa. Etupiha on huomattavasti pienempi ja siellä meillä on tervetuliaiskyltit ja pyörät. Kesässä parhainta on ostaa kesäkukkia, mitkä tuo etuovelle ihan erilaisen tunnelman. Lisäksi meillä on kynttilälyhty, mikä toimii niin kesän helteissä kuin talven pakkasissa.
Takapiha meillä on hieman isompi ja siellä on pieni terassi, mihin mahtuu puutarhakalusteet ja grilli. Tällä hetkellä ei olla vielä päätetty, millaiset puutarhakalusteet ostetaan, kun tää on meidän eka kesä tässä asunnossa. Omassa pihassa iso plussa on myös rauhallisuus, sillä asutaan rauhallisemmalla alueella sekä vuokranantajat ovat aikoinaan lisänneet yksityisyyttä pensailla.

Sisustaminen – omassa kodissa asuessa saa päättää täysin itse, miten asunnon sisustaa. Kun muutettiin yhteiseen asuntoon Villen kanssa, koostui meidän asunto aika sekalaisista tavaroista. Nyt pikkuhiljaa ajan kanssa ollaan katsottu kummankin mieleen sopivia huonekaluja ja sisustuselementtejä niin, että saadaan meidän näköinen koti. Tärkeimpiä asioita mulla on kierrättäminen, itse tehty sekä koriste-esineiden tulee olla jollain tapaa merkittäviä. Meidän eteisessä on mustavalkoisia kuvia Villestä, minusta ja Elenasta. Ne on epätäydellisen täydellisiä kuvia, mitkä kertoo meiän tähän astisesta yhteiselämästä. Vierellä on sydännimikyltit, mitkä saatiin suhteen alussa siskon häistä muistoksi.
_MG_5972-2 _MG_5973-2
Elämäntavat – tottakai myös muualla asuessa omiin elämäntapoihin voi vaikuttaa, mutta omillaan asuessa voi päättää mitä syö, miten asioita kierrättää, mitä ostaa ja miten, mihin aikaan herää, milloin menee nukkumaan ja vaikka mitä! Kahdestaan asuessa ei oo väliä meenkö keittämään aamukahvit alusvaatteissa tai saunonko keskellä päivää. Mut on kasvatettu aina kierrättämään ja näitä tapoja oon jatkanut myös omassa asunnossa. Nyt elämään on tullut myös ajatus minimalistisemmasta elämästä, sillä pärjätään huomattavasti vähemmällä tavaramäärällä :-)

Rauha – oi kuulkaa! kuuden sisaruksen ja kahden serkun jälkeen elämä kahdestaan Villen kaa on melko rauhallista, haha :-D Toisinaan ainoaa melua meillä kotona tekee Elena-kissa, joka pitää huolen, että hänet huomataan. Satunnaisesti on ihana käydä kotona kuuntelemassa sitä lapsuuden melua, mutta kyllä rauha ja hiljaisuus on mulle pyhä asia.

Siisteys – kun asukkaita on vähemmän, on helpompi pitää huoli siisteydestä. Meillä kotona ei paljoa siivottavaa ole ja kun on, ei kukaan muu kerkeä siivousvälineisiin koskea kun oon jo hääräämässä. Nautin siivoamisesta ja tykkään, kun koti on siisti. Omilla päätöksillä ja valinnoilla on helppo ylläpitää siisteyttä. Terveisin ne karvalankamatot, mitkä myin pois, kun keräsivät hirveitä määriä roskaa ja kissankarvoja itteensä!

Mä kotiuduin

16. kesäkuuta 2017

_MG_5562-2-3 _MG_5521-3 _MG_5495-3
347 päivää, noin 36 457 lomakilometriä, kolme ylennystä, kaksi joukko-osastoa. Näiden lukujen jälkeen oon vihdoinkin kelpoinen reserviin.

Päivääkään en kadu, tai inttislangilla yhtäkään aamua en kadu. Niillä opeilla, mitä varusmiespalvelus antoi, aion jatkaa siviilielämääni ja toteuttaa ne kaikki haaveet, joita viimeisen vuoden aikana oon suunnitellut.

Mä tunnen vahvasti onnea ja kiitollisuutta.

Alikersantti reservissä kiittää.

Ylioppilaat 2017

6. kesäkuuta 2017

untitled (1 of 1) Tuntuu hullulta, että aika viime keväästä kulu hetkessä! Mun omista ylioppilasjuhlista on nyt vuosi ja ensimmäinen "välivuosi" alkaa olla ohi.

Vuosi sitten ajattelin, että lähden viettämään välivuotta, mutta matkan varrella ymmärsin, että ei tässä ole kyse välivuodesta, sillä koulun penkille en hetkeen ole menossa. Tää on nyt mun elämää.

Varusmiespalvelus alkaa olla viime metreillä, enää yhdeksän päivää! Monen hankaluuden kautta sain lauantain vapaaksi ja pääsin viettämään Villen siskon ylioppilasjuhlia. Nautittiin kesän tulosta hyvässä porukassa ja samalla otettiin muutama kuva. Päivä oli täydellinen ja antoi todella paljon jaksamista viimeiseen rutistukseen varusmiehenä.

Kysymys voisi tässä vaiheessa kuulua, mitä tulevaisuus tuo ensiviikon torstain kotiutumisen jälkeen. Suunnitelmat on varsin selvät ja tänään selvisi, että itselleni on töitä ainakin seuraavan vuoden ajaksi. Siinä ajassa kerkeää miettiä paljonkin, mitä elämässä sitten oikeasti tahtoo.

Yksityinen käyttäjä – instagramin uusi trendi?

31. toukokuuta 2017

IMG_7898  IMG_7899
Mä oon tarkka omasta yksityisyydestäni ja pidän huolta, että sosiaalisesta mediasta ei löydy mitään sellaista, mitä en halua. Pari vuotta sitten kaikki some-kanavani olivat yksityisiä, jotta tiesin, kuka sisältöä seuraa.

Nykyään haluan jakaa elämästä onnellisia ja inspiroivia kuvia, jotka toimivat informatiivisesti. Niinpä päätin muuttaa instagram-käyttäjäni julkiseksi. Julkaisen kuvia ja tekstejä, jotka sopivat jokaisen nähtäville. Halusin alkaa myös seuraamaan inspiroivia käyttäjiä, mutta havahduin, että nykyään suurin osa on yksityisiä käyttäjiä.

Onko tää uusi trendi vai onko ihmiset nykyään tarkkaavaisempia yksityisyydestään?
IMG_7900  IMG_7901 Instagram-käyttäjäni ei ole tarkkaan suunniteltu ja käsikirjoitettu. Se on täydellisesti mun elämän hetkiä kuvaava, kuvagalleria.

Mä jaan kuvia niin, että ne sopivat kaikkien nähtäville. En jaa ylisöpöjä pusukuvia tai kasvokuvia kummilapsista. Mä haluan suojella läheisten yksityisyyttä ja kysyn kuvassa näkyviltä, saako kuvan julkaista.

Haluan, että kuvat toisivat muille hymyn huulille ja inspiroi olemaan onnellisia pienistä hetkistä. Haluan jakaa kauniita otoksia maailmasta. Haluan jakaa just niitä kuvia, mitkä tekee mut onnelliseks.
IMG_7902 Nykyään on kovin vaikeaa löytää seurattavia käyttäjiä ja itse näen sen harmillisena, sillä instagram on mun lempisome.

Jos tiedätte ihania, julkisia käyttäjiä, mulle saa vinkata! Myös omia saa jakaa! :-)

Omani ovat @hennaliimatainen ja @hennamaista.

Ekologiset päätökset

27. toukokuuta 2017

_MG_4631-2
Mulle luonto on suuri voimavara, jossa tunnen oloni rentoutuneeks ja onnelliseks. Monilla päätöksillä voidaan tehä peruuttamattomia virheitä, joista luonto kärsii. Siksi oon päättänyt ottaa yhdeksi elämäntavaksi ekologisuuden ja niin, että luontoa tulisi kunnioittaa mahdollisimman paljon päätöksissä. Listaan muutaman helpon ja kätevän keinon, miten omalla toiminnalla voi vaikuttaa.

Kangaskassit. Ehkä helpoin ekologinen päätös ikinä! Kangaskasseja on mahdollista ostaa eri kaupoista, niitä pystyy ompelemaan helposti itse ja niitä on kaikennäköisiä. Kangaskassin pystyy tekemään kierrättämällä eli ompelee vaikka vanhoista verhoista kassin. Sen pystyy pesemään ja mahtuu pieneen tilaan laukussa. Ne on huomattavasti kestävämpiä kuin muovipussit. En oo itse ostanut moneen vuoteen muovipussia ellei ole ollut täysin pakko.

Jätteiden lajittelu. Kun keittiöön tekee selvästi omat paikat eri jätteille, oppii sen nopeasti rutiiniksi. Biojätteelle oma roskakori niin kuin palavalle jätteelle, paperille, lasille ja metallille. Monissa taloyhtiöissä on valmiiksi eri kierrätyspisteet, mutta kauppojen edestä yleensä löytyy myös. Pullot on hyvä kierrättää ja itselläni on kangaskassit, joihin laitan aina pullot ja tölkit. Vaikka jostain tölkistä olisi valunut nestettä kassiin, saa sen helposti koneeseen ja pestyä puhtaaksi.
_MG_4640-3
Kävely ja pyöräily. Jos etäisyydet on alle viisi kilometriä suunta, on helppo kulkea kävellen tai pyöräillen. Toisinaan on pakko mennä autolla, mutta jos tilanteessa pystyy valitsemaan, on parempi valita se luontoystävällisempi vaihtoehto. Nyt Helsingissä asustaessa oon järkyttynyt, miten helposti valitaan ratikka, metro tai bussi ihan pieniin välimatkoihin, jotka pystyy kävelemään kymmeneen minuuttiin. Itse nautin mennä kauppaan pyörällä ja ison kangaskassin kanssa pyöräily onnistuu helposti!

Uudelleen käyttäminen. Tää koskee moniakin asioita. Hyväkuntoiset vaatteet voi myydä tai lahjoittaa, uusia voi ostaa kirpputoreilta tai facebookin myyntipalstoilta. Huonekaluja ei tarvitse lähteä etsimään ikean uusimmasta lehtisestä vaan netti pursuaa eri sivustoja, joissa myydään käytettyjä huonekaluja. Myös vanhasta nojatuolista saa helposti uuden, kun vaihtaa verhoilun uuteen. Mulle tää on tosi iso asia ja haluan omassa kodissa hyödyntää vanhaa. Meiltä löytyy täysin uutena ainoastaan mun työpöytä ja makuuhuoneen lipasto. Kaikki muut on ostettu käytettynä. Lisäks tällä hetkellä iskän kanssa rakennetaan ruokailupöytää mäntylankusta, joten myös oma kädenjälki on tärkeää.
_MG_4637-2
Roskat. Kun kavereiden kaa käy kaupungilla ja ostaa esimerkiksi mehujäätelön tai suklaapatukan, niin ne roskat ei kuulu luontoon. Ei myöskään tupakantumpit tai purkat. On ällöttävää, miten paljon kaduilla, ojien pohjissa ja tien poskissa on roskaa. Varsinkin grilliruoka-astioita, joita linnut menee nokkimaan ruoan perässä. Se on eläimille ja luonnolle vaarallista. Jos roskista ei oo heti mukana, voi sen laittaa taskuun tai pieneen pussiin, mikä on laukussa. Kun seuraavan kerran roskis tulee vastaan, heittää roskat sinne.

Päätökset. Ne voi olla pieniä tai isoja, mutta päätöksiä kuitenkin. Jos ostaa banaania, ei niitä tarvitse laittaa muovipussiin. Jos ostaa maitoa, on parempi valita läheltä tullutta maitoa kuin kauempaa. Itse ostan maitoa, joka purkitetaan naapuripaikkakunnalla. Myös suomalaisten tuotteiden ostaminen on aina ekologisempi päätös kuin ulkomaalainen. Päätös voi olla se, että ei osta viisiä eri kännykänkuoria, kun tarve on vain yksille. Päätös on voi olla niinkin iso, että haluaa ottaa minimalistisen elämäntavan ja laittaa kaiken ylimääräisen tavaran kiertoon. Yksikin päätös, mikä tukee ekologisuutta on aina hyvä!