Yksityinen käyttäjä – instagramin uusi trendi?

31. toukokuuta 2017

IMG_7898  IMG_7899
Mä oon tarkka omasta yksityisyydestäni ja pidän huolta, että sosiaalisesta mediasta ei löydy mitään sellaista, mitä en halua. Pari vuotta sitten kaikki some-kanavani olivat yksityisiä, jotta tiesin, kuka sisältöä seuraa.

Nykyään haluan jakaa elämästä onnellisia ja inspiroivia kuvia, jotka toimivat informatiivisesti. Niinpä päätin muuttaa instagram-käyttäjäni julkiseksi. Julkaisen kuvia ja tekstejä, jotka sopivat jokaisen nähtäville. Halusin alkaa myös seuraamaan inspiroivia käyttäjiä, mutta havahduin, että nykyään suurin osa on yksityisiä käyttäjiä.

Onko tää uusi trendi vai onko ihmiset nykyään tarkkaavaisempia yksityisyydestään?
IMG_7900  IMG_7901 Instagram-käyttäjäni ei ole tarkkaan suunniteltu ja käsikirjoitettu. Se on täydellisesti mun elämän hetkiä kuvaava, kuvagalleria.

Mä jaan kuvia niin, että ne sopivat kaikkien nähtäville. En jaa ylisöpöjä pusukuvia tai kasvokuvia kummilapsista. Mä haluan suojella läheisten yksityisyyttä ja kysyn kuvassa näkyviltä, saako kuvan julkaista.

Haluan, että kuvat toisivat muille hymyn huulille ja inspiroi olemaan onnellisia pienistä hetkistä. Haluan jakaa kauniita otoksia maailmasta. Haluan jakaa just niitä kuvia, mitkä tekee mut onnelliseks.
IMG_7902 Nykyään on kovin vaikeaa löytää seurattavia käyttäjiä ja itse näen sen harmillisena, sillä instagram on mun lempisome.

Jos tiedätte ihania, julkisia käyttäjiä, mulle saa vinkata! Myös omia saa jakaa! :-)

Omani ovat @hennaliimatainen ja @hennamaista.

Ekologiset päätökset

27. toukokuuta 2017

_MG_4631-2
Mulle luonto on suuri voimavara, jossa tunnen oloni rentoutuneeks ja onnelliseks. Monilla päätöksillä voidaan tehä peruuttamattomia virheitä, joista luonto kärsii. Siksi oon päättänyt ottaa yhdeksi elämäntavaksi ekologisuuden ja niin, että luontoa tulisi kunnioittaa mahdollisimman paljon päätöksissä. Listaan muutaman helpon ja kätevän keinon, miten omalla toiminnalla voi vaikuttaa.

Kangaskassit. Ehkä helpoin ekologinen päätös ikinä! Kangaskasseja on mahdollista ostaa eri kaupoista, niitä pystyy ompelemaan helposti itse ja niitä on kaikennäköisiä. Kangaskassin pystyy tekemään kierrättämällä eli ompelee vaikka vanhoista verhoista kassin. Sen pystyy pesemään ja mahtuu pieneen tilaan laukussa. Ne on huomattavasti kestävämpiä kuin muovipussit. En oo itse ostanut moneen vuoteen muovipussia ellei ole ollut täysin pakko.

Jätteiden lajittelu. Kun keittiöön tekee selvästi omat paikat eri jätteille, oppii sen nopeasti rutiiniksi. Biojätteelle oma roskakori niin kuin palavalle jätteelle, paperille, lasille ja metallille. Monissa taloyhtiöissä on valmiiksi eri kierrätyspisteet, mutta kauppojen edestä yleensä löytyy myös. Pullot on hyvä kierrättää ja itselläni on kangaskassit, joihin laitan aina pullot ja tölkit. Vaikka jostain tölkistä olisi valunut nestettä kassiin, saa sen helposti koneeseen ja pestyä puhtaaksi.
_MG_4640-3
Kävely ja pyöräily. Jos etäisyydet on alle viisi kilometriä suunta, on helppo kulkea kävellen tai pyöräillen. Toisinaan on pakko mennä autolla, mutta jos tilanteessa pystyy valitsemaan, on parempi valita se luontoystävällisempi vaihtoehto. Nyt Helsingissä asustaessa oon järkyttynyt, miten helposti valitaan ratikka, metro tai bussi ihan pieniin välimatkoihin, jotka pystyy kävelemään kymmeneen minuuttiin. Itse nautin mennä kauppaan pyörällä ja ison kangaskassin kanssa pyöräily onnistuu helposti!

Uudelleen käyttäminen. Tää koskee moniakin asioita. Hyväkuntoiset vaatteet voi myydä tai lahjoittaa, uusia voi ostaa kirpputoreilta tai facebookin myyntipalstoilta. Huonekaluja ei tarvitse lähteä etsimään ikean uusimmasta lehtisestä vaan netti pursuaa eri sivustoja, joissa myydään käytettyjä huonekaluja. Myös vanhasta nojatuolista saa helposti uuden, kun vaihtaa verhoilun uuteen. Mulle tää on tosi iso asia ja haluan omassa kodissa hyödyntää vanhaa. Meiltä löytyy täysin uutena ainoastaan mun työpöytä ja makuuhuoneen lipasto. Kaikki muut on ostettu käytettynä. Lisäks tällä hetkellä iskän kanssa rakennetaan ruokailupöytää mäntylankusta, joten myös oma kädenjälki on tärkeää.
_MG_4637-2
Roskat. Kun kavereiden kaa käy kaupungilla ja ostaa esimerkiksi mehujäätelön tai suklaapatukan, niin ne roskat ei kuulu luontoon. Ei myöskään tupakantumpit tai purkat. On ällöttävää, miten paljon kaduilla, ojien pohjissa ja tien poskissa on roskaa. Varsinkin grilliruoka-astioita, joita linnut menee nokkimaan ruoan perässä. Se on eläimille ja luonnolle vaarallista. Jos roskista ei oo heti mukana, voi sen laittaa taskuun tai pieneen pussiin, mikä on laukussa. Kun seuraavan kerran roskis tulee vastaan, heittää roskat sinne.

Päätökset. Ne voi olla pieniä tai isoja, mutta päätöksiä kuitenkin. Jos ostaa banaania, ei niitä tarvitse laittaa muovipussiin. Jos ostaa maitoa, on parempi valita läheltä tullutta maitoa kuin kauempaa. Itse ostan maitoa, joka purkitetaan naapuripaikkakunnalla. Myös suomalaisten tuotteiden ostaminen on aina ekologisempi päätös kuin ulkomaalainen. Päätös voi olla se, että ei osta viisiä eri kännykänkuoria, kun tarve on vain yksille. Päätös on voi olla niinkin iso, että haluaa ottaa minimalistisen elämäntavan ja laittaa kaiken ylimääräisen tavaran kiertoon. Yksikin päätös, mikä tukee ekologisuutta on aina hyvä!

Lahjoitin hiukseni hyväntekeväisyyteen

26. toukokuuta 2017

_MG_4596-2 25 senttimetriä hiusta. Sen verran päätin lahjoittaa hiustani hyväntekeväisyyteen.

Kaikki lähti itse asiassa varusmiespalveluksesta. Naisethan saavat suorittaa asepalveluksensa pitkillä hiuksilla, mutta ne tulee olla tiukalla nutturalla niskassa. Vaihtoehdot ovat siis niin lyhyet hiukset ettei ne yletä korvan päälle tai niin pitkät, että ne saa nätille nutturalle. Mulle vaihtoehto oli jälkimmäinen.

Siskoni, joka on kampaaja, leikkautti hiuksiani viimeksi vuonna 2015. Sen jälkeen en käynyt kampaajalla ja armeijaan lähtiessä ei enää ollut väliä, miten hiukset kasvaa, kun ne kuitenkin on kiinni.

Nyt kotiutumisen lähestyessä kysyin siskoltani jos hän leikkaisi hiukseni, sillä näin pitkillä hiuksilla elämä oli viikonloppulomilla ihan kärsimystä. Halusin palata takaisin lyhyempiin hiuksiin, kun astuisin reserviin ja saisin pitää hiuksiani vapaasti auki.

Oltiin sovittu, että tulisin siskolle käymään helatorstaina, jolloin leikataan hiukset. Samoihin aikoihin somessa tuli vastaan nainen, joka oli leikannut hiuksensa ja lahjoittanut ne hyväntekeväisyyteen. Tää yhteensattuma tuntui kohtalolta, joten kysyin häneltä lisätietoa. Lopulta löysin itseni googlen äärestä, josta lähdin selvittämään itselleni sopivinta lahjoituskohdetta.

Koska Suomessa ei ainakaan toistaiseksi ole mahdollisuutta lahjoittaa hiuksia, päädyin Englantiin. Lahjoitin omat hiukseni englantilaiseen Little Princess Trust -hyväntekeväisyysjärjestöön, mikä ottaa hiuksia lahjoituksena vastaan ja valmistavat peruukkeja lahjoitettavaksi lapsille, jotka on syystä tai toisesta menettäneet hiuksensa, kuten syöpähoitojen vuoksi.
_MG_4616-2
Lahjoittaminen on äärimmäisen helppoa ja ohjeita on helppo noudattaa.
– Leikattavien hiuksien mitta tulee olla vähintään 17cm pitkiä
– Hiukset tulee pestä shampoolla niin, että ne ovat puhtaat eikä niissä ole muotoilutuotteita tai muuta vastaavia aineita
– Hiukset voivat olla värjätty, kunhan väri on luonnollinen
– Hiukset voivat olla suorat tai kiharat, mutta afro ja rastat eivät käy peruukin tekoon
– Harmaantunutta hiusta saa olla maksimissaan 10%
– Hiukset tulee letittää kummastakin päästä kumilenksulla.
– Leikatut hiukset tulee laittaa uudelleen avattavaan pussiin ja laittaa kirjekuoreeseen.

Ohjeet kannattaa ja tulee lukea järjestön sivuilta uudelleen lahjoitusta tehdessä, sillä ohjeet ovat saattaneet myöhemmin muuttua näistä, mitä minun leikkuuaikana on annettu!

DIY: suodatinpussivalaisin

25. toukokuuta 2017

Aloitin viime kesänä suodatinpussivalaisimen teon, mutta projekti jäi varusmiespalveluksen alkaessa kesken. Kun armeijan arki alkoi tasaantua ja alkoi olla myös omaa aikaa, päätin tehdä projektin loppuun viikonloppuisin.

Otin aluksi kulut ylös, mutta ajan kanssa tietysti oon tarkat summat unohtanut. Suodatinpussivalaisimeen kuitenkin tarvitset nämä välineet:

– Valaisin (itse ostin omani ikeasta: hemma, ripustinsarja)
– Riisipaperivarjostin, (itse ostin omani ikeasta: regolit, kattovalaisimen varjostin)
– noin 200kpl valkoisia suodatinpusseja
– nitoja, sakset, lyijykynä
– pyöreä muotti (itse käytin iittalan aalto -lasia)
– kuumaliima / pikaliima / nopeasti kuivuva liima

Olen nähnyt itse suodatinpusseista kahdenlaisia valaisimia. Itse tein "kukkamallisen".
_MG_1724-2 _MG_1727-2 _MG_1733-2
Kukkien teko:
I: Laita neljä (4) suodatinpussia päällekkäin.
II: Piirrä muottia käyttäen suodatinpussin päälle lyijykynällä reunat, joita pitkin leikata. Kun olet piirtänyt, nido neljä suodatinpussia yhteen ja leikkaa ne ääriviivoja pitkin.
III: Nyt alkaa työläin vaihe eli kukkien muotoileminen. Koska olet laittanut neljä suodatinpussia päällekkäin, tulisi kukan olla kahdeksan kerroksinen. Rypistä päällimmäinen tiukasti yhteen, sitten seuraava ja niin edelleen, kunnes alkaa näyttää kukalta.
IV: Tee näitä niin paljon kuin varjostimen tarvitsee. Itse tein yleensä 10–20kpl, kunnes kävin liimaamassa kukat varjostimeen ja sitten sama uudelleen. Näin kukkia ei tullut tehtyä yhtäkään ylimääräistä.
_MG_1736-2 _MG_1744-2
Varjostimen teko:
I: Kun kukkia on tarpeeksi, aloita niiden liimaaminen varjostimen yläpäästä. Itse tein aina yhden kierroksen kerrallaan.
II: Laita kukkaan liimaa ja paina tiukasti varjostimeen kiinni. Pidä hetki kiinni. Tähän helpointa on käyttää esimerkiksi kuumaliimaa tai muuta nopeasti kuivuvaa liimaa.
III: Tee tätä niin kauan, kunnes koko riisipaperivarjostin on kukilla peitetty.
_MG_1746-2
Meillä tää valaisin on käytössä makuuhuoneessa. Riisipaperivarjostin ja nää kukat siinä pehmentää valon, mutta on silti tarpeeksi valoisa. Projekti osoittautui suuremmaksi kuin kuvittelin aluksi. Kukkien taitteleminen oli raskasta eikä tätä pystynyt heti yhtenä kertana tästä syystä tekemään. Itsellä teko jakaantui monelle kuukaudelle, mutta kiirettä ei tän suhteen edes ollut :-)

Summer bucket list '17

17. toukokuuta 2017

IMG_9592-2 18 päivän kesäloma – astun reserviin 15. kesäkuuta ja aloitan kesätoimittajan työt heinäkuun alussa. Koska poikaystäväni Ville lähtee heinäkuun alussa inttiin, on nää päivät sen suhteen tärkeät. Meillä on reilu kaksi viikkoa aikaa nauttia siitä, että kumpikin on kotona.

Viettää ihana juhannus – en pahemmin juhli suomalaisia juhlapyhiä, mutta vihdoinkin haluan asian muuttuvan. Yks lemppari kaikista juhlapyhistä on kyllä juhannus! Viime kesänä vietettiin juhannus mökillä, johon ei kulkenut vesijohtoja tai ollut sisäkäymälää. Rannassa oli montakymmentä vuotta vanha savusauna, jossa käytiin juhannuslämmöt ottamassa. Tärkeintä oli seura ja se rauha, kun mihinkään ei ollu kiire.

Toimittajan työssä kehittyminen – aloitan työt itselle täysin uudessa toimituksessa, eli olen aiemmin kyseistä lehteä ainoastaan lukenut. Toivon, että uus toimitus antaa lisää oppia ja mahdollisuuksia kehittyä journalistina. Tämän hetkiseen toimittajan työhön verrattuna toivon myös paljon enemmän kuvauskeikkoja!
IMG_9554-2
Pakastimen täyttö kotimaisilla marjoilla – haaveilen niin mahottomasti, miten pääsen heinäkuussa keräämään mustikoita ja vähän myöhemmin mansikoita pakastimeen odottamaan talven tuloa. Myös puolukoita olisi tarkoitus kerätä, mutta ne jää automaattisesti syksylle. Myös ensimmäistä kertaa aion itse valmistaa viinimarjamehua, mutta onneksi äitillä on monen vuoden taidot tästä lajista!

Kodin sisustaminen – aloitin kevään aikana kodin sisustamisen, jota aion jatkaa ahkerammin kesällä. Makuuhuone alkaa olla jo nyt hyvässä kunnossa, joten toivottavasti kesän loppuun mennessä myös olohuoneeseen voi olla tyytyväinen :-)

Vapaudesta nauttiminen – onhan se sanomattakin selvää, että vuoden varusmiespalveluksen jälkeen tahtoo nauttia vapaudesta ja naiseudesta. Viimeiset 11 kuukautta ei oo tarvinnut pukeutumista ajatella, kun puolustusvoimat on määrännyt varusteeksi automaattisesti miesten kroppaan suunnitellut, maastonvihreät, M05-maastopuvut. Aion nauttia kaikista niistä mekoista ja hameista, mitkä on roikkunu jo liian pitkään henkarissa odottamassa käyttäjää.
IMG_9544-2
Tulevaisuuden suunnitteleminen – oon viime kevään ylioppilas ja järkytin kaikki tiedolla etten hakenut tänä keväänä korkeakouluun opiskelemaan. Oon päätökseeni tyytyväinen ja paljon tulevalle vuodelle on suunnitelmia. Toivon mukaan saan kesän aikana lyötyä lukkoon, mitkä suunnitelmista tuun toteuttamaan ja mitä en. Valinnanvapaus on loppupeleissä ihana asia, sillä saa tehä just niinku tuntee parhaimmaks.

Uudet elämäntavat – oon pikkuhiljaa opetellut elämään minimalistisempaa ja ekologisempaa elämää. Oon aina ollut kierrättäjäihminen, mutta samaan aikaan tavaraa on kertynyt kotiin. Tämän vuoden aikana oon huomannut, että vähempi tavaramäärä tekis paljon onnellisemmaks ja näin rahaa vois säästää isompiin asioihin, kuten tulevaisuuteen, matkustamiseen sekä valokuvaukseen. Mun harrastukset eivät kuitenkaan ole mitään halpoja harrastuksia, joten ihana panostaa niihin kuin asua tavarantäyteisessä kodissa.

Kuvat: Juhannus 2016/iPhone 6

Mitä suomalaisuus merkitsee mulle?

14. toukokuuta 2017

2017-05-12 21.24.58-2
12. toukokuuta vietettiin suomalaisuuden päivää. Mulle suomalaisuus ei ole vain kansalaisuus passissa.

Isänmaa, sisu ja suomalaisuus näkyvät mun elämänarvoissa ja -valinnoissa. Suurimmillaan tämä näkyi päätöksessä lähteä suorittamaan naisten vapaaehtoinen asepalvelus. En kannata aseellista tapaa ratkaista asioita enkä hyväksy hyökkäysvoimia, mutta omissa arvoissani omaa isänmaata, kansalaisuutta, kieltä ja kulttuuria voi puolustaa, viimeisenä keinona aseilla. Maanpuolustustahto omaa maata ja sen oikeuksia kohtaan veivät mut pisimmälle palvelusajalle eli 347 vuorokaudeksi armeijan vihreisiin.
2017-05-12 21.25.30-2
Suomalaisuuteen kuuluu itselleni vahvasti oma äidinkieli. Kirjallisuus ja kirjoittaminen on aina ollut iso osa elämää. Aiemmin enemmän kirjallisuuden merkeissä, nykyään kirjoittamisessa. Se, että jokin kieli on sanoiltaan niin vahva. Kun sanon rakkaalle "rakastan sinua", tulee hetkestä pysähdyttävä. Sanoilla on voimaa.

Suomalaisuuteen kuuluu meidän neljä vuodenaikaa ja rikas luonto. Suomi on rikas maa näin laajalla ja kauniilla luonnolla. Tekisin mitä vain, että saan viettää loppuelämäni näissä maisemissa. En kaipaa kaupunkiin, sillä kauppoja ja julkisia palveluita tärkeämpää on, että kivenheiton päästä kotoa löytyy tällaiset maisemat.
2017-05-12 21.25.33-2
Suomalaisuuden voi tuntea iholla, myös kirjaimellisesti. Sen tuntee myös sanoissa, teoissa ja tavoissa. Pidän suomalaisten kahvikulttuurista, kunnioituksesta luontoa ja historiaa kohtaan sekä yleissivistyneestä kansasta. Suomalaisena on hyvä olla ja tahdon kantaa suomalaisuuteni ylpeydellä.

Alku

13. toukokuuta 2017

portfoliobox Minulle tärkeimpiä tapoja toteuttaa itseäni on kuvien ja kirjoitettujen sanojen kautta. Monien vuosien aikana olen omistanut monta eri blogia. Kuitenkin hennamaista on tuntunut eniten itseltäni, joten tämä olkoon hennamainen, uusi alku.

Hennamaista on minun tapani elää, rakastaa, iloita, kuvata, nauttia. Kamera kulkee kaulassani ja vanssit jalassa, kun jalkani koskettavat eri maita ja mantuja. Elän hetkessä, panostan lähiruokaan, kierrätän ja teen ekologisia päätöksiä. Arvostan vanhempia ja otan elämästä opiksi. Elän rakastamani miehen kanssa sekä jaamme rakkautta kissallemme. Laskemme päiviä siihen, että toinen kissamme on luovutusikäinen heinäkuun alussa.

Elämä on juhlaa, niin hyvillä kuin huonoilla hetkillä höystettynä. Tämä blogi on tarina siinä.