DIY: Mäntyinen ruokapöytä

23. kesäkuuta 2017

Mulla on tässä intin ja töiden välissä vähän reilu viikon loma, jonka aikana oon yrittänyt saada tehtyä eri projekteja. Keväällä kävin iskän kanssa ostamassa K-raudasta mäntylankkua, josta mun oli tarkoitus tehdä ruokapöytä. Yhdessä sahattiin sopivat palat ja armeijan kiireissä projekti jäi jäähylle. Nyt kotiutuessa jatkoin projektia.
_MG_6062-3 _MG_6159-2
Meillä oli aiemmin keittiössä tumma pöytä, jossa oli valkoiset jalat ja niihin tummat ruokailutuolit. Nää oli ostettu aikanaan yhteen muuttaessa ja ne toimi kelvollisesti opiskelijoiden ensiasunnossa. Nyt pari vuotta myöhemmin tilanne on eri ja halusin meille oikeasti oman tyyliset ruokailukalusteet. Ikea sai jäädä unholaan, sillä halusin haastaa itseäni. Tuoleista tuun myöhemmin puhumaan lisää, mutta saatiin käytettynä neljä valkoista pinnatuolia huippuhalvalla! Niihin aloin väsäämään maalaisromanttista pöytää, mistä tuli ihanempi kuin olisin voinut kuvitella!

Koska ohje on helppo ja tää on vaan yks versio niistä, mitä netissä pyörii, ajattelin jakaa oman version teille. Neuvoja sain isältä ja Kärkkäisen remonttipuolen myyjältä.
_MG_6060-2
1 Pohdi, minkä kokoiselle pöydälle on tarvetta. Meillä oli aiemmin 120cm pitkä pöytä, mikä oli mielestäni hieman liian pieni. Niinpä päädyin neljän tuolin pöytään, minkä pituus olisi 140cm. Oikean kokoisten mäntylankkujen jälkeen pöydän leveydeksi muodostui noin 80cm ja pituudeksi 140cm. K-raudasta kannattaa tarkistaa myymäläkohtaisesti tarjontaa. Itse ostin siis tätä pöydän kanteen, tätä tukipuuksi ja tätä jalkoihin.

2 Sahaa oikean kokoisen palaset. 48x198mm:stä lankkua sahattiin neljä kappaletta 140cm:n pituista pätkää. 48x48mm:n tukipalasia sahattiin kaksi 72cm:n pituista pätkää ja 90x90mm:n jalkoja neljä 66cm:n pituista pätkää.
_MG_6051-2 _MG_6054-2
3 Hio palaset hyvin ettei niistä irtoa tikkuja ja sen jälkeen itse vahasin värillisellä vahalla kaikki palaset kertaalleen. Vahan täytyi antaa kuivua vähintään 12 tuntia, joten seuraavana päivänä vahasin uudelleen, mutta kirkkaalla vahalla, jotta pöydän sävy ei menisi liian tummaksi. Vahaa voi laittaa vielä kolmannen tai jopa neljännen kerroksen, mutta itselleni riitti tuo kaksi. Vaha teki projektista tosi helpon, sillä vahan voi levittää puuhun vaan vanhalla t-paidan palasella! Jälki on upea eikä tarvinnut stressata mistään pensselin jäljistä.

4 Kun palaset on kuivia, yhdistin kannen lankut tukipuilla yhteen. Tämän jälkeen kannoin pöydän kannen ja jalat sisälle, jossa yhdistin jalat kulmaraudoilla kanteen kiinni.

5 Tässä vaiheessa naurettiin Villen kanssa, sillä uusien tuolien myötä alkuun suunnitellut mitat olivat liian korkeita. Alkuperäisistä jaloista päätettiin sitten sahata 6cm pois ja hioa jalkojen pohjat uudelleen. Sitten vaan pehmusteet paikalle ja pöytä oikein päin! Meiän pöydän lopulliseksi korkeudeksi siis tuli 71cm, mikä on vähemmän kuin aiemman pöydän korkeus. Tämä johtui täysin uusista pinnatuoleista, jotka olivat matalammat kuin aiemmat tuolit. Tämän takia kannattaa olla tarkka jos hankkii uudet tuolit.
_MG_6163-2 _MG_6161-2 _MG_6165-2
Tätä pöytää rakastan, koska se on oikeasti tehty rakkaudella ja vaivalla. Mun tukena oli koko ajan isä ja Ville, joten missään vaiheessa ei iskenyt epätoivo. Tismalleen samalaista pöytää ei mistään löydy ja se on mitoiltaan suunniteltu just meidän käyttöön. Hintakaan ei ole mielestäni paha mäntyiseen pöytään.

Puutavara maksoi yhteensä noin 35 euroa, mistä ei jäänyt pahemmin jämäpaloja. Värillinen vaha maksoi 11,90€ ja väritön vaha 21,90€. Vahaa jäi huomattavasti ylimääräistä varastoon, joten jonkinlaista uutta puuprojektia tässä pitää alkaa suunnittelemaan ettei turhaksi varastoon jää. Työkalut meillä oli isältä ennestään sekä ruuvit ja kulmaraudat saatiin alle kympillä. Yhteishinta siis oli noin 75 euroa :-)

Naisten vapaaehtoinen asepalvelus – vinkit pakkaamiseen

21. kesäkuuta 2017

Eletään taas jännittäviä aikoja, sillä jälleen kerran uusi saapumiserä pohtii, mitä pakata mukaan inttiin. Oon keskustellut useamman ihmisen kaa ja huomannut, että vapaaehtoiset naiset pohtivat enemmän, mitä kaikkea sitä tarvitsee mukaan. Päätinpä tehdä jonkinmoisen listan naisille, mitä ottaa mukaan.

Alkuun kannattaa valmistautua olemaan kiinni kaksi tai kolme viikkoa. Aika vaihtelee hyvinkin paljon enkä ala pätemään, miten missäkin on milloinkin toimittu. Omalla kohdallani olin heti ensimmäiset kolme viikkoa kiinni ja olin siihen kovin tyytyväinen. Siinä ajassa kerkesi tottua uuteen elinympäristöön sekä unohtuneet tavarat pystyi läheiset tuomaan varuskuntaan, sillä ensimmäisenä viikonloppuna oli kotiväenpäivä.

Ensimmäisinä viikkoina ei kaikkea tarvitse ja omia tavaroita voi kasarmille tuoda pikkuhiljaa, kun huomaa, millaiset säilytysmahdollisuudet löytyy. Osa tavaroista voi olla toiselle täysin turhia, kun toisen elämän intissä saattaa pelastua sillä. Esimerkkinä itse jouduin teippaamaan urheiluteipillä jalkapohjani marsseille, mutta osa tupalaisistani eivät koko palveluksen aikana koskeneet urheiluteippiin.

Huomioikaa tätä listaa lukiessa, että kokemukset ja tarpeet on erilaisia jokaisella ihmisellä. Yritän jokaisessa kohdassa perustella, miksi itse koin tarpeelliseksi. Siitä voi päätellä, onko itsellä samalainen tarve.
SUKAT
Neuloin ittelle kahdet intinvihreät villasukat, joita loppujen lopuks käytin koko palveluksen. Olin onnistunut tekemään oikean mittasen varren niin, että sukka loppu just maiharin reunaan :-D

PAM (palveluksen aloittamismääräys), kela-kortti, rokotustodistus, lääkereseptit, ajokortti ja tilinumero.
– No, ilman PAM:ia et edes pääse julkisella kasarmille. Siinä on matkalippu sekä varuskunnassa PAM näytetään, että osataan neuvoa oikeaan suuntaan. Rokotuskortti ja omat tiedot tarvitaan tulotarkastuksessa, jossa tiedetään, mitä rokotuksia oot saanut. Tilinumero tarvitaan päivärahojen maksamiseen ja lääkereseptillä saat varuskuntasairaalasta tarvittavat lääkkeet.
Urheilurintsikoita ja omia alushousuja
– Jos ensimmäiset viikot menee gineksessä, on hyvä varautua pakkaamalla vähintään kahdeksi viikoksi alusvaatteita. Intti tarjoaa naisille miesten boxereita ja normaaleja sukkia ihan niin kuin miehillekin, mutta niitä ei ole pakko käyttää. Rintaliivejä tai urheilurintsikoita intti ei tarjoa, sillä se maksetaan päivärahassa sitten. Toisin sanoen mukaan kannattaa varata hyvä määrä istuvia rintsikoita ja alushousuja. Itselläni oli alkuaikoina kuudet eri urheilurintsikat, sillä hikoilun määrä oli aivan järjetön sekä fyysistä liikuntaa tuli tetsaamalla koko peruskoulutuskauden (8 ensimmäistä viikkoa). Meillä oli naisten vessassa pesukone, missä pystyttiin pitkinä kiinnioloina pesemään omia alusvaatteita. Tätä en kuitenkaan tiennyt ennen palvelukseen astumista, joten alusvaatteita oli koko palveluksen ajan reilu määrä kaapissa.
Omia sukkia
– Tämä on täysin mielipidekysymys. Puolustusvoimat tarjoaa viisi paria mustia sukkia, ja pyykinvaihto on noin kerran viikossa. Tää oli mun mielestä ällöttävää sekä halusin varmasti oman kokoisia sukkia (jalka 38), joten kävin ostamassa ison kasan mustia sukkia. Niillä menin koko palveluksen ja tyytyväinen oon päätökseen. Esimerkiksi kymmenen päivän taisteluharjoituksessa ei todellakaan olisi viisi paria intin sukkia riittänyt. Mukana tais tuolloin olla 20 paria omia sukkia jos sukat kastuis :-D
Uikkarit
– Päiväohjelmaan merkattua uintia meillä tais olla kahdesti haha eli ei tosiaan oma uimapuku ollut siltä kantilta tarpeellinen. Kainuun prikaatissa on kuitenkin uimahalli varuskunnan sisällä, joten käytiin useana iltana uimassa, kun vapaa-aika oli alkanut. Tällöin käytin omaa uimapukua. Kaartin jääkärirykmenttiin muuttaessa toin uimapuvun takaisin kotiin, sillä en tehnyt puvulla mitään. Eli toisin sanoen jos varuskunnassa on mahdollista uida vapaa-ajalla, kannattaa pohtia haluaako uida omalla, mutta muuten kyllä parista uimakerrasta selviytyy intin uimapuvulla!
"Pieni ensiapupakkaus"
– Tällä tarkoitan pientä meikkipussia tai vastaavaa, mihin on hyvä varata särkylääkettä, laastareita, rakkolaastareita, allergialääkettä, maitohappobakteereita ynnä muuta. Tän sisältö riippuu täysin ihmisestä. Itselläni se sisälsi vedenkestäviä laastareita, rakkolaastareita, buranaa, e-pillereitä, urheiluteippiä, kuumemittarin ja desifiointilappuja. Kuumemittaria lainas loppujen lopuks todella moni kaveri, sillä varuskuntasairaalaan ei haluttu mennä jos ei ollut pakko. Myös särkylääkettä saa varuskuntasairaalasta pyytämällä, mutta aina sinne ei ollut aikaa mennä lääkkeitä hakemaan niin oli hyvä varautua.
Hiusjuttuja (ponnarit, pinnit, harja, hiuslakka, kuivashampoo, hiusgeeli, shampoo, hoitoaine)
– Tästä oon nähnyt vaikka millaisia listoja. Oman palveluksen aikana en tarvinnut kuin kolme ponnaria ja hiuslakkaa. Pinnejä en käyttänyt, koska ne paino taistelukypärässä. Lisäksi mulla oli hiusharja, shampoo ja hoitoaine. Oon kuullut osan käyttävän hiusgeeliä, koska hiuslakka on kielletty. Tällaisissa tilanteissa tulee toimia ohjeiden mukaan. Osa johtajista ei välitä jos vauvahiukset pyörii siellä täällä, mutta osa varusmiesjohtajista vaatii, että jokainen hius on tiukalla letillä.
Hygieniatarvikkeet
– Hammasharja, -tahna, deodorantti, sheiveri, kasvorasva ja niin edelleen. Tämäkin on melko päivänselvä lista, mikä sisältää jokaisella omat juttunsa.
Tekemistä vapaa-ajalle
– Tätä ei pakosti ensimmäisillä viikoilla tarvitse, sillä vapaa-aikaa on melko vähän ja uuteen alueeseen tutustuminen pitää kiireisenä. Arjen muodostuessa on hyvä ottaa luettavaa, tabletti/läppäri latureineen, kuulokkeet ja vaikkapa joku pelikonsoli. Riippuu ihan ihmisestä, mitä tykkää tehä.
Omat urheiluvaatteet
– Tää liittyy myös vapaa-aikaan, eli jos haluaa ylläpitää omaa kuntoa, kannattaa hyvät ja istuvat urheiluvaatteet raahata kotoa kassulle. Omat lenkkarit tekee jo ihmeitä, sillä niitä saa käyttää myös liikuntakoulutuksessa. Jos tuvassa on ylimääräisiä kaappeja, on yksikön vääpeliltä mahdollista kysyä lupaa tupakaappiin, joten omia tavaroita ei tarvii väkinäisesti työntää omaan kaappiin. 
Lisävirtapankki ja taskulamppu
– Leirien pelastus. Jos on helppoa elää ilman puhelinta leireillä, ei lisävirtapankkia tarvii. Itse oon sen verran puhelinriippuvainen, että joka ilta soitin tai laitoin hyvää yötä -viestin kotia. Taskulamppu taas on ihan must syys- ja talvi-iltoina ja -öisin. Mahdollisimman tehokas lamppu niin sitä parempi. Otsalamppu oli kätevin, sillä sen kiinnitti taistelukypärään ja sitten oli kummatkin kädet vapaana. Pystytettiin aika monta telttaa ja valmisteltiin tykin ammuksia Rovajärven yössä ja ilman lamppua meistä ei ois ollu mihinkään.
Puukko tai taskuveitsi
– Tää on varmaan aselajista kiinni, sillä tykkimiehenä en puukkoa tarvinnut. Sellasen kyllä ostin, mutta ihan taskuveitsellä ois selvinnyt. Toisinaan joku kysy, että onko jollakin puukkoa, mutta harvoja hetkiä.
Muistiinpanovälineet ja kello
– Taistelija ei ole ikinä myöhässä, ei edes sekuntiakaan. Lisäksi jokaisella taistelijalla on muistiinpanovälineet. Alkuun on hyvä olla joku pikkuvihko ja kynä reisitaskussa, mutta jos johtajakoulutusta lähtee suorittamaan, on hyvä ostaa sotilaskodista gonapenaali, missä muistiinpanovälineet säilyy huomattavasti paremmin ja se sopii täydellisesti reisitaskuun!

Oman kodin parhaimmat puolet

20. kesäkuuta 2017

Omassa asunnossa asuminen tuo paljon vastuuta ja asumismenoja. Kaiken sen rinnalla omassa kodissa on niin paljon positiivisia asioita.
_MG_5959-2 _MG_5967-2
Oma piha – asutaan Villen kanssa rivitalon päätykaksiossa ja meillä on niin etu- kuin takapihaa. Etupiha on huomattavasti pienempi ja siellä meillä on tervetuliaiskyltit ja pyörät. Kesässä parhainta on ostaa kesäkukkia, mitkä tuo etuovelle ihan erilaisen tunnelman. Lisäksi meillä on kynttilälyhty, mikä toimii niin kesän helteissä kuin talven pakkasissa.
Takapiha meillä on hieman isompi ja siellä on pieni terassi, mihin mahtuu puutarhakalusteet ja grilli. Tällä hetkellä ei olla vielä päätetty, millaiset puutarhakalusteet ostetaan, kun tää on meidän eka kesä tässä asunnossa. Omassa pihassa iso plussa on myös rauhallisuus, sillä asutaan rauhallisemmalla alueella sekä vuokranantajat ovat aikoinaan lisänneet yksityisyyttä pensailla.

Sisustaminen – omassa kodissa asuessa saa päättää täysin itse, miten asunnon sisustaa. Kun muutettiin yhteiseen asuntoon Villen kanssa, koostui meidän asunto aika sekalaisista tavaroista. Nyt pikkuhiljaa ajan kanssa ollaan katsottu kummankin mieleen sopivia huonekaluja ja sisustuselementtejä niin, että saadaan meidän näköinen koti. Tärkeimpiä asioita mulla on kierrättäminen, itse tehty sekä koriste-esineiden tulee olla jollain tapaa merkittäviä. Meidän eteisessä on mustavalkoisia kuvia Villestä, minusta ja Elenasta. Ne on epätäydellisen täydellisiä kuvia, mitkä kertoo meiän tähän astisesta yhteiselämästä. Vierellä on sydännimikyltit, mitkä saatiin suhteen alussa siskon häistä muistoksi.
_MG_5972-2 _MG_5973-2
Elämäntavat – tottakai myös muualla asuessa omiin elämäntapoihin voi vaikuttaa, mutta omillaan asuessa voi päättää mitä syö, miten asioita kierrättää, mitä ostaa ja miten, mihin aikaan herää, milloin menee nukkumaan ja vaikka mitä! Kahdestaan asuessa ei oo väliä meenkö keittämään aamukahvit alusvaatteissa tai saunonko keskellä päivää. Mut on kasvatettu aina kierrättämään ja näitä tapoja oon jatkanut myös omassa asunnossa. Nyt elämään on tullut myös ajatus minimalistisemmasta elämästä, sillä pärjätään huomattavasti vähemmällä tavaramäärällä :-)

Rauha – oi kuulkaa! kuuden sisaruksen ja kahden serkun jälkeen elämä kahdestaan Villen kaa on melko rauhallista, haha :-D Toisinaan ainoaa melua meillä kotona tekee Elena-kissa, joka pitää huolen, että hänet huomataan. Satunnaisesti on ihana käydä kotona kuuntelemassa sitä lapsuuden melua, mutta kyllä rauha ja hiljaisuus on mulle pyhä asia.

Siisteys – kun asukkaita on vähemmän, on helpompi pitää huoli siisteydestä. Meillä kotona ei paljoa siivottavaa ole ja kun on, ei kukaan muu kerkeä siivousvälineisiin koskea kun oon jo hääräämässä. Nautin siivoamisesta ja tykkään, kun koti on siisti. Omilla päätöksillä ja valinnoilla on helppo ylläpitää siisteyttä. Terveisin ne karvalankamatot, mitkä myin pois, kun keräsivät hirveitä määriä roskaa ja kissankarvoja itteensä!

Mä kotiuduin

16. kesäkuuta 2017

_MG_5562-2-3 _MG_5521-3 _MG_5495-3
347 päivää, noin 36 457 lomakilometriä, kolme ylennystä, kaksi joukko-osastoa. Näiden lukujen jälkeen oon vihdoinkin kelpoinen reserviin.

Päivääkään en kadu, tai inttislangilla yhtäkään aamua en kadu. Niillä opeilla, mitä varusmiespalvelus antoi, aion jatkaa siviilielämääni ja toteuttaa ne kaikki haaveet, joita viimeisen vuoden aikana oon suunnitellut.

Mä tunnen vahvasti onnea ja kiitollisuutta.

Alikersantti reservissä kiittää.

Ylioppilaat 2017

6. kesäkuuta 2017

untitled (1 of 1) Tuntuu hullulta, että aika viime keväästä kulu hetkessä! Mun omista ylioppilasjuhlista on nyt vuosi ja ensimmäinen "välivuosi" alkaa olla ohi.

Vuosi sitten ajattelin, että lähden viettämään välivuotta, mutta matkan varrella ymmärsin, että ei tässä ole kyse välivuodesta, sillä koulun penkille en hetkeen ole menossa. Tää on nyt mun elämää.

Varusmiespalvelus alkaa olla viime metreillä, enää yhdeksän päivää! Monen hankaluuden kautta sain lauantain vapaaksi ja pääsin viettämään Villen siskon ylioppilasjuhlia. Nautittiin kesän tulosta hyvässä porukassa ja samalla otettiin muutama kuva. Päivä oli täydellinen ja antoi todella paljon jaksamista viimeiseen rutistukseen varusmiehenä.

Kysymys voisi tässä vaiheessa kuulua, mitä tulevaisuus tuo ensiviikon torstain kotiutumisen jälkeen. Suunnitelmat on varsin selvät ja tänään selvisi, että itselleni on töitä ainakin seuraavan vuoden ajaksi. Siinä ajassa kerkeää miettiä paljonkin, mitä elämässä sitten oikeasti tahtoo.