17. lokakuuta 2017

MÄ PÄÄSIN KOULUUN

valokuvaajaopiskelija-2 Mä pääsin k o u l u u n.

Vieläkin kuulostaa hullulta sanoa se ääneen. Mä pääsin oikeesti kouluun. Olinhan jo päättänyt aikaisemmin, että koulunpenkille mua ei vielä pariin vuoteen saada. Ja toisaalta ei saadakkaan. Mä nimittäin oon yksi niistä opiskelijoista, jotka pääsivät mukaan suorittamaan viimeistä kertaa alkavaa valokuvaajan ammattitutkintoa. Suoritan kyseisen ammattitutkinnon Kälviällä kahdessa vuodessa ja toteutuksessa kaikki opiskelijat on aikuisopiskelijoita. Tulevia koulunpenkkipäiviä on kerran kuukaudessa yhden viikonlopun ajan.

Hain valokuvaajan ammattitutkintoon, eli vat:iin, jo puoli vuotta sitten ollessani vielä armeijassa. Puolen vuoden aikana kerkesi pohtia vaikka ja mitä, ja yhdessä vaiheessa olin täysin varma etten pääsisi mukaan koulutukseen.
valokuvaajaopiskelija
Parhainta mukaan pääsemisessä on se, että koulutusta ei järjestetä Suomessa enää ensi vuonna. Tää oli siis viimeinen mahdollisuus suorittaa tutkinto ja sain siihen mahdollisuuden. Lisäksi aikuiskoulutuksen myötä voin normaalisti jatkaa työpaikassa eikä töiden tekeminen kärsi, sillä lähiopetus toteutuu viikonloppuisin, mitkä on muutenkin itselläni vapaana.

Vihdoinkin voin sanoa, että musta tulee myös tutkinnollisesti valokuvaaja. Jokainen ihminen voi kutsua itseään valokuvaajaksi, mutta tutkinto antaa siihen ammattinimikkeen. Ihan huippua!

Ensimmäinen lähiopetusjakso on marraskuussa, joten sinne asti pitäisi jaksaa odottaa. Aiempien opintojen sijaan tuntuu uskomattoman ihanalta päästä opiskelemaan jotakin konkreettista, mitä saa tehdä käsin. Lukio-opintoja ei siis oo yhtään ikävä! Toisaalta on myös terapeuttista, että koulua ei oo lähitoteutuksen tavoin, sillä en todellakaan olis valmis kuluttamaan päiviä koulunpenkillä. Aikuisopiskelu on enemmän kuin täydellinen asia tähän elämäntilanteeseen.

6. lokakuuta 2017

TODELLINEN HINTA

Jonna kirjoitti vastikään erittäin hyvän postauksen vaatteista [klik] ja ajattelin puhua samasta asiasta itsekin.

Menin Netflixiin ja katsoin Jonnan mainitseman leffan nimeltä The true cost. Dokumentti herätti itsessäni varmuuden tunnetta siinä, mitä olen tekemässä.

Oon päättänyt etten osta yhtäkään vaatetta ennen kuin olen käynyt läpi vaatehuoneeni ja myynyt eteenpäin ne vaatteet, joita en ole käyttänyt pitkään aikaan ja ne, mitkä eivät ole enää sopivia. Sen jälkeen aion käydä läpi, mille on oikeasti tarvetta.

Olin niitä ihmisiä, jotka eivät mieti vaatteiden materiaalia, vaan enemmänkin onko hinta ja ulkonäkö kohdillaan. Loppujen lopuksi pisimpään vaatekaapissa on kuitenkin säilynyt oikeasti kestävät vaatteet. Asiat on onneksi muuttunut ja haluan panostaa laatuun ja kestävyyteen.

Oon aina ollut kirpputori-ihminen ja iso osa vaatteista on kirpputorilta ostettua. Kirpputoreja tulis hyödyntää enemmän eikä hairahtaa joka kuukausi oleviin alennuksiin kaupoissa.
kirpputorikannattaja-3
Eniten vaatebisneksessä mua ällöttää ja oksettaa se, mitä luonnolle käy. Puuvillan kasvatuksessa käytetään järjettömiä määriä myrkyllisiä kemikaaleja ja vaatteiden teossa käytetty vesi annetaan valua myrkkyineen luontoon ja ihmisten juomaveteen Intiassa.

Luonto ei oo ainoa, mikä kärsii, vaan vaatebisneksessä vaatteet tehdään kehitysmaiden ihmisten verellä. Ilman oikeuksia kunnon palkasta, työturvallisuudesta, eläkkeestä, äitiysrahasta tai inhimillisistä työajoista puhumattakaan ihmiset kärsii, että me voidaan ostaa viiden euron paita, mitä käytetään muutamia kertoja.

Oon ollut muutaman kuukauden kauppakeskuksessa töissä, jossa on lähes joka kuukausi jotakin tarjouksia. Vaikka asiakkaiden myötä työntekijöille on mahdollista maksaa palkkaa, en pysty uskomaan, miten paljon ihmiset ostaa turhaa tavaraa. Rahaa käytetään satoja euroja siihen, että alushousut on kaksi euroa halvemmat tai kenkiä saa tarjoushintaan. Osa asiakkaista ostaa jopa kymmeniä pareja tarjouskenkiä. Kun takkien ylle kirjoitetaan tarjouksessa, katoaa ihmisen järki takin tarpeellisuudelle. Onhan takki kuitenkin tarjouksessa. Ihminen ajattelee säästävänsä, mutta poistuvat kaupasta satoja euroja köyhempänä.
kirpputorikannattaja-4
Jokainen pystyy vaikuttamaan vaatebisneksen suuntaan. Loppujen lopuksi isot yritykset ja kauppaketjut haluavat ainoastaan saada ihmiselle rikkaan tunteen, sillä halpoihin vaatteisiin ihmisillä on varaa ja saa tuntemaan rikkaaksi, mikä on hetkellistä onnellisuutta. Dokumentissa kuitenkin todettiin, että tutkimusten perusteella materiaalin omistaminen tekee onnettomammaksi ihmiseksi.

Päätös voi olla se, ettei tee heräteostoksia. Tai se, että ostaa käytettynä. Päätös voi olla se, että ostaa vain kotimaassa tehtyjä vaatteita tai sellaisia, joissa vaatteen tekijä saa kunnon palkkaa. Päätös voi olla myös se, että tekee vaatteet itse.

Oma haaveeni tällä hetkellä on, että voisin tuottaa itselleni edes osan vaatteista. Osaan ommella ja neuloa, joten villapaidat sekä perinteiset pitkähihaiset varmasti onnistuisivat. Tarkoituksena olisikin ajan salliessa kokeilla ensimmäistä versiota itse tehdystä vaatteesta. Lisäksi haluan panostaa materiaaliin niin, että voin välttää myrkyillä kasvatettua puuvillaa tai lähes palkattomana tehtyjä vaatteita.

4. lokakuuta 2017

UNELMIEN VUOSI

lz7pixiset-12 savepixieset-115
"Music is probably the only real magic I have encountered in my life. There's not some trick involved with it. It's pure and it's real. It moves, it heals, it communicates and does all these incredible things." - Tom Petty
Rakastan musiikkia. Varsinkin suomalaisia, kuten Ellinoora, Haloo Helsinki, Samuli Putro, Jippu, Juha Tapio, jvg, Anssi Kela, ja vaikka ketkä suuret äänet. Näiden suomalaisten äänien lisäksi mun suureen rakkauteen kuuluu gospelmusiikki. Monelle ensimmäinen asia gospelista voi olla mustat naiset laulamassa voimakkaalla äänellä Jeesuksesta kirkossa. Toiselle gospelista voi tulla mieleen raskasmusiikki, jossa lauletaan Jeesuksesta. Ne on myös gospelmusiikkia, mutta mun makuun parhaiten sopii kls. eli Kiitän luojaani sinusta.

Kls:n lisäksi tykkään Herzistä, savesta, the rainista ja muutamasta muusta jo edesmenneestä gospelbändistä.
savepixieset-56 kiitanluojaanisinustapixieset-60
Musiikki yhdistyy mun toiseen harrastukseen sekä ammattiin, sillä valokuvaamisessa kaks mieluisinta kuvattavaa on potretit ja keikat. Jo pitkään oon haaveillut, että pystyisin tuottamaan niin hyviä keikkakuvia, että eri bändit tahtois käyttää niitä sosiaalisessa mediassa.

Mun unelma toteutui viikonloppuna moneen otteeseen.
kiitanluojaanisinustapixieset-56 kiitanluojaanisinustapixieset-54
Olin viikonloppuna Ruskagospelissa kuvaamassa. Tuntu taivaallisen hyvältä olla keikkakuvaamassa pitkän ajan jälkeen ja lopputulokseen olin tyytyväinen. Niin oli myös kls, save ja ruskagospel, sillä kaikki kolme halusivat käyttää kuvia. Ei olis voinut siis paremmin mennä!

Tää vuos on ollut mulle unelmien toteuttamisen vuosi. Vielä on jäljellä kolme kuukautta aikaa toteuttaa unelmia, mutta jo nyt on rikottu kyllä ennätyksiä.

Mä toteutin mun suurimman unelman, eli suoritin varusmiespalveluksen. Mä perustin oman yrityksen. Mä tuotin keikkakuvia, jotka kelpas useammalle bändille. Mä sain työpaikan ja näytin, että unelmia pystyy toteuttaa jos vaan tahtoo. Mitä enemmän onnistuu, sillä enemmän saa energiaa tehdä uusia onnistumisia.

27. syyskuuta 2017

KOLME KERTAA

Blogimaailmassa pyörii tällainen kiva kolmen faktan postaus, joten tää oli ihana täyttää myös itse!
3kertaa-3
3 ✗ Paha tapa:
- Irtokarkkeja tulee syötyä nykyään tosi paljon :-( ennen en tykännyt karkeista melkeinpä ollenkaan mut nyt menee viikoittain, huoh!
- Mun täytyy haastaa itseäni koko ajan. Tietenkin se tsemppaa mua, mutta välillä vois pysähtyä ja olla vaan.
- Mun on vaikee hyväksyä odottamista. Tahtoisin niin kovasti ostaa omakotitalon ja mennä naimisiin sekä saada oman pienen aitan. Eka olis kuitenkin hyvä opiskella ja/tai saada vakituinen työpaikka.

3 ✗ Outo tapa:
- Meillä kotona ei saa olla sotkusta tai likaista, koska se saa mut tuntemaan oloni heti ärsyyntyneeks. Meiän kisut kyllä osaa sotkea tosi nopeasti, joten en tosiaakaan ole koko ajan imuri kädessä, mutta suurempaa sotkua en kestä.
- Ärsyynnyn jos en saa mitä haluan. Oon todella määrätietoinen ihminen ja saan kyllä yleensä kaiken, mitä haluan jollain keinolla. En kuitenkaan haaveile liikoja vaan haluan asioita, mitä on mahdollista järjestää. Esimerkiksi yrittäjyys on iso juttu, mitä moni ei suosittele, mutta haluamisen kautta oon saanut sen toimimaan.
-Töissä mulla pitää olla rahat siististi kassassa. Heti ku kiire laantuu, siistin kaikki setelit samalla tavalla kassaan ja katon, että kolikot on oikeassa paikassa sekä kuitit on siistissä nipussa. Onneks muillaki työkavereilla samoja ongelmia, haha!
3kertaa-2
3 ✗ Lempivaate:
- Flanellipaidat, ehdottomasti. Nää tuntuu päällä hyvältä, näitä pystyy yhdistelemään eri vaatteiden ja korujen kanssa sekä on helppo tehdä asusta juhlallisempi tai rentoon oloiltaan sopivaksi!
- Yläasteella kirppikseltä ostetut farkut. Niin se vaan on, että aitoa farkkukangasta olevat housut kestää pitkään. Nää on palvellu mua jo kuuden vuoden ajan eikä kangas oo yhtään kärsiny! Hintaa oli huimat pari euroa.
- Villasukat. Ei mitään väliä, mitkä niistä kymmenistä eristä, sillä villasukat on aina parhaat jalassa :-)

3 ✗ Paikka, johon haluat:
- Baikaljärvi. Tää on ollut mun matkakohdehaaveena niin kauan kuin tiedän, mutta alkaisi pikkuhiljaa näyttää siltä, että haave vielä toteutuu. Venäjä on muutenkin rakkaus itselleni.
- Lappi. Haluaisin koluta niin Norjan, Ruotsin, Suomen kuin Venäjän puolelta Lapin läpi.
- Uusi-Seelanti. Noh, tätä nyt ei varmasti tarvitse perustella :-D
3kertaa
3 ✗ Paras paikka, jossa olet käynyt:
- Skotlanti. Historia, kulttuuri, kieli, murre, kaikki sai mut rakastumaan palavasti. Vahvana toisena tulisi Irlanti.
- Koti. Olipa vanhemmat missä tahansa, siellä on koti.
- Luonto. Suomessa tai ulkomailla, luonto on aina ihanan rauhoittava ja kaunis paikka.

3 ✗ Lempitavara:
- Kamera. Olipa se järkkäri, polaroid tai puhelimen, on kamera elintärkeä.
- Puhelin. Varsinkin nyt, kun läheiset ja mies ovat kaukana, puhelin on melko tarpeellinen. Tuntuu ihanalta saada laittaa Sodankylän korpeen viestiä toiselle, johon toisella on ehkä kerran illalla mahdollisuus vastata.
- Neulepuikot ja virkkuukoukku. Käsityöt on rakas harrastus, ja varsinkin bambupuikot on must.

21. syyskuuta 2017

DIY: KESTOPUSSI HEVI-OSTOKSILLE

kestokassiwm-8 kestokassiwm-9 Mä kyllästyin. Nimittäin kauppojen välinpitämättömyyteen.

Mä asun sopivan kokoisessa kaupungissa. Tää ei ole liian iso, mutta täältä löytyy kaikki tarvittava. Meillä on prisma, K-citymarket, Kärkkäinen, Halpa-halli, Lidl, eri elektroniikkakauppoja, lukuisia huonekalukauppoja, sitäkin enemmän autokauppoja ja monia paikallisia yrityksiä. Siltikään niin suuri kauppaketju kuin prisma tai lidl ei anna asiakkaille mahdollisuutta valita muovipussin sijaan biopussia hedelmiä tai vihanneksia ostaessa. Eipä siis yllättänyt ettei myöskään kestopusseja ollut mahdollista ostaa.

Löysin oman Punaisen Ristin kestopussin K-citymarketista, jossa onneksi asiakkaille on tarjolla myös biopusseja. Koska kestopusseja ei ollut valikoimassa paria enempää, päätin ostaa vain yhden itselleni. Kipitin kestopussin kanssa kangaskauppaan ja yhdessä myyjän kanssa etsittiin mahdollisimman samanlaista kangasta. Valitsimme vallilan kallio -kangasta, mikä on kestopussin tavoin 100% polyesteriä. Lisäksi matkaan lähti nauhaa ja narukiinnikkeitä.
kestokassiwm-10
Kestopussin ompeleminen on helppoa myös heille, jotka harvemmin ompelukoneen ääressä istuvat. Jopa minä oon ompelukoneen ääressä aivan liian harvoin ja viime kerrastakin on jo puoli vuotta. Valmista kestopussia katsoessa huomaa, että pussista tulee ommella kaksi eri kohtaa: nauhalle väli ja pussin reunat.

Itse aloitin leikkaamalla kankaan kestopussien mallina käyttäen. Ostin omaa kangasta 150cm x 70cm, josta kestopusseja tuli yhteensä viisi. Nauhaa taas ostin kolme metriä, joten yhteen pussiin nauhaa tuli 60cm.
kestokassiwm-11 kestokassiwm-12
Kun olin leikannut palaset (kestopussin koko noin 30cm x 33cm), mittasin nauhalle sopivan välin (2,5cm) ja kiinnitin nuppineulat paikoilleen. Tämän jälkeen ompelin ensin suoraa ja sitten vielä siksakkia. Kun nauhojen paikat oli ommeltu, ompelin vielä reunat niin, että sain nauhan omalle paikalleen.

Hakaneulan avulla ujutin nauhan paikoilleen ja laitoin narukiinnikkeen. Lopuksi tein solmun, jotta narukiinnike ei irtoa paikaltaan. Ja tämän kaiken toistin vielä neljä kertaa, jotta kaikki pussit olivat valmiita :-)
kestokassiwm-13
Otin kuvan vielä pussista omenat sisällä. Pussista siis näkee, mitä asiakas on ostamassa eikä myyjän tarvitse arpoa, mitä pussin sisällä on. Kaupasta ostetusta kestopussista poiketen on oman tekemäni kangas sellaista materiaalia, että hintalappu pysyy pussissa kiinni ja irtoaa, kun tuote on maksettu. Näin erillistä hintalappulapuketta ei tarvinnut pussiin ommella.
kestokassiwm-14
Pussien hinta varmasti kiinnostaa, että oliko näiden tekeminen kannattavaa. Omiin materiaaleihin sain työntekijäalennusta, sillä ostin kyseiset kankaat kauppakeskuksesta, jossa olen töissä. Normaalihintaisena narukiinnikkeet maksoivat 0,80€, itse nauhaa kolme metriä 1,20€ ja 150cm x 70cm vallilan kallio -kangasta 13,23€. Normaalilla asiakkaalla ostokset olisivat siis maksaneet yhteensä 15,23€. Jos oman paikkakunnan kaupat eivät tarjoa mahdollisuutta ostaa itselle kestokasseja, ei mielestäni 15,23€ viidestä kestokassista ole ollenkaan paha hinta. Keskimäärin yhden pussin hinnaksi siis tulee 3 euroa. Luonto ja talous kiittää, kun pieniä muovisia hedelmäpusseja ei enää talouteen tule. Kestokassit kestävät pitkään ja ne on helppo kantaa mukana laukussa.

Punaisen ristin kestopussi maksoi kaksi euroa ja siitä kymmenen prosenttia menee Suomen Punaisen Ristin kotimaan toimintaan, joten ostamalla heiltä kestopussin tekee samalla hyvän teon. Kumpikin vaihtoehto on siis mainio, mutta valitettavasti kaikki kaupat eivät ymmärrä luonnon parasta eivätkä tarjoa valikoimassaan kestopussia.

19. syyskuuta 2017

Meikittömyys

meikittömyysvesileimattu Mä oon yks niistä lukuisista tytöistä, joka sai aikaisen murrosiän myötä vaikean aknen elämää täyttämään huonolla itsetunnolla ja monta vuotta kestävällä itsevihalla. Mun murrosikä alkoi näkymään ala-asteen neljännellä luokalla ja akne puhkesi noin vuosi siitä myöhemmin. Finnit ja epäpuhtaudet täyttivät otsan, leuan, selän ja rintakehän.

Ala-asteen ajan mulla oli otsatukka, mikä vaikeutti aknea, sillä murrosikäisenä hiukset rasvottu jo päivässä. Siitä syystä otsa oli pahimmassa kunnossa. Yläasteelle mentäessä seitsemännellä luokalla sain ammattilaiselta ohjeet, miten hoitaa ihoa. Silloin mua neuvottiin kasvattamaan otsatukka pois, jotta iho saisi hengittää.
meikittömyysvesileimattu-3
Kahdeksannella luokalla löysin meikit ja sen kautta aloin peittämään aknea, mikä oli varsinainen virhe. Sitä jatkui kuitenkin lukion toiselle luokalle asti, minkä jälkeen tulin laiskaksi meikkaamisen suhteen. Meikkiä kului ja pakkelit peittivät aknea. Abivuoden puolessa välissä päätin kuitenkin tehdä muutoksen, sillä en enää halunnut peittää itseäni meikkikerroksen alle.

Mä soitin normaalisti neuvolaan ja keskustelin, olisko mulla mahdollisuutta vaihtaa e-pillereitä niin, että saisin sellaiset, jolla akne lähtisi paranemaan. Sain ajan lääkärille ja kävin neuvolassa näyttämässä ihoa, minkä perusteella lääkäri vaihtoi mun pillereiden merkkiä. Mulla ei ole käytössä akneen määrättyjä pillereitä, vaan vähän normaalia vahvemmat e-pillerit. 
meikittömyysvesileimattu-4
Ensimmäinen kuukausi uusilla pillereillä teki ihosta kamalamman, mutta kuukauden jälkeen iho lähti paranemaan ja lopulta kaikki finnit katosivat. Lähdin siitä puoli vuotta myöhemmin suorittamaan varusmiespalvelusta, minkä vuoksi meikki jäi kokonaan pois käytöstä.

Vuosi ilman meikkiä sai mut hyväksymään itteni tän näköisenä ja nykyään pidän itteäni jopa kauniina ilman meikkiä. Näytän luonnolliselta ja aidolta. On harvoja päiviä, kun meikkaan normaalisti, eli laitan meikkivoidetta, puuteria, ripsaria, teen kulmat ja rajaukset. Pääsääntöisesti en laita kasvoihin mitään, mutta satunnaisesti laitan ripsiväriä ja teen kulmat. Mulla on luonnostaan tummat kulmat ja kulmavärillä muotoilen ne halutunlaiseksi. Se riittää mulle ehostamaan itteni virkeämmän näköiseksi.
meikittömyysvesileimattu-2
Mä tykkään meikata, mutta en löydä sille enää tarkoitusta. Ennen en osannut nähdä itteeni kauniina ilman meikkiä ja meikki kasvoilla sai itteni tuntemaan itseni ihmiseksi. Nyt, kun osaan elää ilman meikkiä, se tuntuu kaikin puolin helpommalta. Ilman meikkiä ei tarvitse pelätä vesisadetta ja iho saa hengittää. Aamulla ei tarvitse säästää aikaa meikkirutiineille ja illalla ei voi edes unohtaa meikkejä naamaan, kun sellaisia ei ole missään vaiheessa laittanut. Rahaa säästyy ihan mielettömiä määriä, kun meikkipussia ei tarvitse täyttää aika-ajoin.

Oon huomannut, että paikallisiin kauppoihin on tullut luonnonkosmetiikkaa myyntiin, mutta toistaiseksi en ole niihin enempää perehtynyt. Toisaalta juhlien ja erityisten tilaisuuksien vuoksi haluaisin meikkipussista löytyvän luonnonkosmetiikkaa, jos meikata haluaisi edes silloin. Meikkejä en oo ostanut kohta vuoteen ja kun meikkipussi alkaa näyttää tyhjää, on aika tutkia luonnonkosmetiikkaa paremmin!